Koulutunti Varkaudessa

Mentiin tuossa heinäkuun puolen välin paikkeilla Varkauteen ratsastustunnille siskon kanssa, kaksi kaveria lähti mukaan kannustusjoukoiksi ja kuvaamaan.
Tunnin piti olla kuudelta, mutta kaveri soittaa noin 5-10 minuuttia vaille viisi että täällä sanotaan teidän tunnin olevankin viideltä. Onneksi oltiin jo aika lähellä tallia niin kerettiin sitten kuulemaan vaihtoehdot, voidaan mennä viiden tunnille missä olisi meidän lisäksi vain kolme ratsastajaa tai sitten kuuden tunnille jossa meidän lisäksi olisi kahdeksan ratsastajaa. Kiireellä tehtiin päätös mennä ensimmäiselle tunnille, vauhdilla vaan vaihtamaan ratsastuskengät jalkaan ja kypärät päähän ja juosten kentälle. Onneksi kaverit olivat mukana ja toimivat erinomaisesti avustajina. Menin jättimäisellä (minun silmissäni) puoliveriruuna Anssilla.
Muut olivat jo kerenneet aloittaa verryttelyn ravissa, kävelimme muutaman kierroksen ja rupesimme mekin ravailemaan. Jo heti alkuun Anssin ravi tuntui vähän epäpuhtaalta, mutta en heti saanut kunnolla selvää ontuiko se. Mutta kun vaihdoimme suuntaa, ontuminen tuntui aivan selvästi. Opettaja sitten käski ensin laukata vähän, kuulemma tämä hevonen on yleensä alkuun epäpuhdas. Laukan jälkeen Anssi ontui edelleen ja erittäin selvästi, niinpä minun osaltani se tunti loppui sitten siihen. Koska toista hevosta ei ollut valmiina vaihtoratsuksi, minut siirrettiin kuuden tunnille.
Kaverin kanssa sitten käytiin riisumassa Anssi ja rapsuttelin sitä. Todella mukavan tuntuinen hevonen ratsastaa, ja aivan ihana ravi!

Kuuden tunnille sitten minulle annettiin ratsuksi Viivi niminen pieni tilastohevostamma. Tällä olinkin jo talvella mennyt estetunnilla, joten vähän jo tiesin minkälainen hevonen on hoitaa ja ratsastaa.
Tallissa sain sennuilta hieman epäileviä katseita hevosta varustaessani, vähän tuntui siltä että minua katseltiin hieman nenänvartta pitkin. Tunti oli nimittäin sennujen koulutunti, varmasti ajattelivat että minkä pikkulikan he nyt tunnilleen saivat tielleen tupeksimaan (etenkin pituuteni takia näytän nuoremmalta kuin oikeasti olen).
Noh, ei ynseät katseet minua lannista, joten reippain mielin vain hevosen selkään.
Tunnin aluksi opettaja kertoi mitä tehtäisiin, ensin laukannostoja ympyröillä ja sitten avoja. Aluksi verryttelimme ravissa ja sitten jäätiin kahdelle pääty-ympyrälle. Siinä tehtiin ensin vähän siirtymisiä ravissa ja sitten nostettiin laukkaa molempiin suuntiin.
Sitten hetken kävelyn jälkeen ruvettiin tekemään avotaivutusta pitkillä sivuilla. Ensimmäiset avot menivät minun osaltani ihan päin mäntyä, mutta loppujen lopuksi opettaja oli niihin sen verran tyytyväinen että pääsiin vääntämään niitä myös ravissa . Ravissa minun mielestäni ne menivätkin jo paljon paremmin ja helpommin.  Loppuraveissa Viivi meni sitten tosi kivasti ja letkeästi, olin hevoseen tyytyväinen! :)

Oppettajan tyyli ei ollut ihan minun mieleeni, vähän töksähtelevää ja kaikki eivät saaneet opetusta tasapuolisesti. Oikeastaan hän eniten keskittyi kahteen ratsastajaan, joita hän sitten neuvoikin suurimman osan aikaa. Kuulin sitten tunnin jälkeen sellaista, että laukan aikana yksi toisen ympyrän ratsukoista ei saanut nostettua laukkaa. Opettaja ei ollut noteerannut tätä mitenkään, vaan ratsastaja joutui itse korjaamaan istuntaansa muutaman muun ratsastajan kanssa. Ympyrällä laukatessa minäkään en saanut oikeastaan yhtään kommentia ratsastuksestani, vaan opettaja keskittyi oikeastaan pelkästään niihin muutamaan ratsukkoon joita hän tuntui suosivan koko puolitoistatuntisen tunnin ajan.
Lisäksi tuntui vähän siltä että opettajalla oli käsitteet hakusessa. Kun hän käski asettamaan hevosia, hän oli tyytyväinen vasta sitten kun hevosen kaula oli taivutettu, sekä monen ratsastajan avotaivutukseen hän oli tyytyväinen sitten kun hevonen meni oikeastaan pohkeenväistöä..

Kuitenkin koin tunnilla sellaisen ahaa-elämyksen että unohdun helposti vain matkustelemaan hevosen selässä, etenkin jos opettaja ei kiinnitä ratsastukseeni huomiota. Kun huomasin vain matkustavani ja korjasin asian, Viivikin tuntui vähän piristyvän ja keskittyvän minuun.

Loppujen lopuksi tunti oli ihan jees, ei mikään paras mutta ei nyt myöskään mikään maailman huonoin.