Oton kuulumisia

Kuten arvata saattaa, säät ei ihan suosineet meitä menneellä viikolla. Mutta eipä se mitään. Poni sai kesäkenkineen pitää muutaman päivän mittaisen miniloman, saipahan ikenet parantua rauhassa. 17. päivä Otto saikin sitten talvipopot alle, ja nyt etusiin laitettiin välipohjat ja täytteeksi jotain tervajuttua, en nyt muista mitä se oli. Tämä sen takia kun Ottohan arkoo etujalkojaan melko helposti, maastossa kivisemmillä kohdilla se kompuroi ja pakkasten aikaan kun maa jäätyy epätasaiseksi on ponin ollut hankala liikkua. Lumet vain tuli tänne ennen pakkasia joten siinä mielessä pohjallisten tehoa ei ole päästy testaamaan, mutta hyvin on poni kulkenut vaikka pohjalliset keräävätkin melko mukavat tierat.

Topin "kevyt" talvikarva.

Lumien tultua on käyty talutuslenkillä maastossa, ilman satulaa höntsäilemässä maastossa, humppailtu pariin otteeseen ilman satulaa kentällä. Tänään kun oli jo pari astetta pakkasta = ei tullut niin järkyttäviä tieroja, päästiin menemään pikkuisen reippaammin eli ravaamaan ympäri kenttää ja hyvillä kohdilla otettiin muutamat laukat kumpaankin suuntaan. Mua vain nauratti miten tuo ennen niin liikuntavastainen poni innostui laukkaamisesta hirveästi! Laukan jälkeen se ravata puksutti hurjaa kyytiä kentän ympäri siihen kohtaan missä nostettiin laukkaa. :D Ihanaa kyllä miten Otto on alkanut tykästyä liikkumiseen ja tarjoaa itsekin vauhtia! Viimeisillä ratsastuksilla mulla ei ole ollut edes raippaa mukana ja silti poni on pistänyt jalkaa toisen eteen ihan sopivan reippaasti.
Kunhan saadaan tervejalkainen kuski paikalle niin voisi olla kiva Otolle päästä vähän rallittelemaan joko kentällä tai sitten raviradalla, säiden salliessa tottakai. Itse en uskalla mitään kovin vauhdikkaita juttuja tehdä, pelottaa että tuo nilkka poksahtaa lopullisesti jos poni tekee vaikka jonkun sivuloikan ja varaan painon kipeän nilkan varaan. Noh, toivotaan että mäkin vielä joku päivä pääsisin rallittamaan ponin kanssa turvallisesti. :)

Topin kanssa on myös höntsäilty, ilman satulaa mentiin tänään. En ole nyt niin säännöllisesti kerennyt sillä ratsastamaan kuin olisin halunnut ja se valitettavasti vähän näkyy hevosen ratsastettavuudessa. Mutta noh, ehkäpä taas päästään hyvään rytmiin kiinni ja Topikin pääsisi vieläkin säännöllisempään liikutukseen.

Niin! Tuli tuossa ostettua Otolle Back on trakc kinnersuoja oikeaan jalkaan. Oikea takajalkahan on ollut se Oton "huonoin" tai heikoin jalka ja tuossa noin kuukausi takaperin kinner pikkuisen (hyvin hyvin vähän siis, mutta tarpeeksi hysteeriselle omistajalle..) keräsi nestettä. Mikä lie siinä ollut, kylmäystä ja linimenttiä niin eipä sekään ongelma kerennyt kovin kauaa ponia vaivata. Mutta siitä sainkin idean hommata sen kinnersuojan, eihän siitä haittaakaan ole. Olen nyt totutellut Ottoa suojan käyttöön, se on ollut sillä jalassa tallissa, talutuskävelyllä ja kerran se oli jalassa myös kun ratsastin. Ensimmäisellä kerralla Otto yhden kerran nosti jalkaa liioitellusti kun lähti kävelemään mutta siihenpä se jäikin, eli poni hyväksyi suojan ihan super helposti. Tuommoiseksi melodramaattiseksi elukaksi se on kyllä uskomattoman kylmähermoinen! :D
Netti kirppikseltä löysin suojan myös vasempaan jalkaan ja sen pitäisi varmaan tämän viikon aikana saapua meille. Kyllä on ponin koivet kohta kunnossa!

Shoppailinpa ponille myös ihan oikean talvitakin tuossa syksymmällä. Ottoa kun on nyt loimitettu jonkun verran niin ihan niin kamalaa karvaa se ei ole kasvattanut kuin viime vuonna. Ja riippuen nyt tästä talvesta, olen miettinyt että Otolle voisi klipata jonkunlaisen vauhtiraidan tms.

Eipä meidän elämään tämän ihmeellisempää kuulu. Poni kasvattaa talvikarvaa ja tukkaansa, on harrastanut jonkun kerran karkailua kylmempien säiden saapuessa. Pitääpähän mielen virkeänä kun juoksee ponin perässä pitkin tallin pihaa. :D No ei, minulta se on karannut ehkä kolmesti ja tallin omistajilta pari kertaa. Otto juoksee sitten suoraa tietä tarhojen välistä kujaa pitkin nuuhkuttelemaan tallin uutta tammaa ja sieltä kujasta sen on saanut näppärästi napattua kiinni.
Nythän tuo on kyllä ollut taas ihan kiltisti, hetkellinen hairahdus toivottavasti vanhoihin tapoihin. ;)

Tämän viikon ratsastuksista en osaa sanoa ihmeitä, mennään miten säät ja kentän pohja sallii. Joten, palataan taas kun on jotain kirjoitettavaa!

PS. Mehän ollaan myös Instagramissa nimimerkillä jjennipa! Instagramiin päivittyy meidän touhuja kuvien muodossa paljon säännöllisemmin kuin blogiin, vaikka kyllä minä tämän bloginkin yritän pitää hengissä ja jokseenkin aktiivisena. 

Vähän meidän kuulumisia

Ei meille nyt niin kovin ihmeitä kuulu, nyt kun satula tosiaan löytyi niin on päästy vähän "vakavammin" reenailemaan. Sisko oli lomalla kotona tämän viikon ja ratsasti Otolla pari kertaa ja piti meille myös tunnin. Kokeiltiin Otolle myös kankikuolaimia, ensimmäistä kertaa ratsain. Huippu poni meni kangillakin ihan tosi hyvin!

Tällä viikolla Otto pääsi myös kunnon hammaslääkäriin kun tallille saapui hevoshammaslääkäri Oulusta. Ja hyvä olikin että ponin hampaat katsottiin! Niissä olikin nimittäin jonkun verran sanomista. Ensimmäiset alaposkihampaat olivat ylikasvaneet ja samalla kuluttaneet ensimmäisiä yläposkihampaita melkein ikenen tasolle, ikenet oli ärtyneet. Surettaa ponin puolesta, varmasti suu on ollut kipeä jo jonkun aikaa mutta hyvä että ongelma tuli ilmi edes nyt että saadaan se korjattua. Seuraavan kerran hampaat katsotaan puolen vuoden kuluttua.

Kuvituskuvana Otto viime keväänä. Tähän aikaan vuodesta on kyllä niin hankala saada minkäänlaisia uusia kuvia, etenkin kun hovikuvaajista toinen on Englannissa ja toinen Ypäjällä..

Nyt on mentykin sitten pari päivää hackamoreilla, hammaslääkäri suositteli muutamaa päivää niin että suuhun ei laiteta mitään. Hammaslääkäripäivän poni sai pitää vapaana, vasta eilen torstaina kiipesin ponin kyytiin testailemaan miten hommat nyt sujuisi.
Hanna piti samalla meille tuntia. Jo heti alkukäynneistä alkaen Otto käveli tosi letkeästi ja pehmeästi, volteilla asettui helposti, oli kevyt kädelle, taipui todella hyvin pohkeen ympäri. Laukassa se vähän meinasi villiintyä ja nostoissa viskoi päätään kuin mikäkin kisahevonen. ;) Otto oli siis aivan uskomattoman hyvä ratsastaa!!

Tänään vuorossa oli palauttelua eilisen rankemman ratsastuksen jäljiltä. Aluksi Otto olikin vähän jäykkä mutta vertyi mukavasti ravaillessa. Isolla ympyrällä ravailtiin ja laukattiin eli ei tehty mitään kummallista. Huomenna pidetään kevyt päivä, maastoreissu, ilman satulaa höntsäilyä tms. Katsellaan. Ja jos sää sallii niin meidän treenit jatkuu nyt ihan uudella innolla! Poni saa vielä tosiaan hetken parannella ikeniään, mutta kunhan palataan takaisin normaaliin arkeen niin otetaan kyllä kankitreenit mukaan vaikka kerran viikossa, sen verran hyvä poni oli niillä ratsastaa. Minun tuurilla kyllä kenttä jäätyy heti huomenna, mutta toivotaan parasta kuitenkin! :)

Me löydettiin satula!

Jep, uskomatonta mutta totta! Pari kuukautta ollaan menty ilman penkkiä, osittain johtuen tästä mun nilkasta. Tässä parin kuukauden aikana ollaan soviteltu varmaan kymmenisen satulaa, pari on ollut ihan ok mutta niissäkin on ollut jotain pientä vialla; vähän liian kapea, vähän liian leveä, vähän liian jotain. Postissa ovat jo alkaneet naureskella kun vähän väliä mulle saapuu valtavia laatikoita ja tasaiseen tahtiin sitten postittelen niitä valtavia laatikoita takaisinpäin omistajilleen.

Yhtenä päivänä sitten huomasin että sen tallin omistaja missä Otto asui ensin Heinävedelle tullessaan kauppasi yhtä koulusatulaansa. Ajattelin sitten että mikäpä siinä, kokeillaan kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Satula oli Germida, joustorunkoinen koulusatula, ihana kuppimainen istuin ja isot polvituet. Itse olinkin tuolla satulalla joskus tallin omistajan hevosilla ratsasellut. Ajateltiin molemmat että satula ei varmaan ihan sovi Otolle, mutta nähtäisiinpä ainakin että olisiko joustorunkoinen noin niinkun muuten minkälainen ponin selkään.

Uskotteko miten yllätyin kun pistin satulan ponin selkään ensimmäistä kertaa! Satula oli tasapainoisemmin ponin selässä kuin mikään meidän aikaisemmin sovittama satula, paneelit menivät edestä selkää myötäillen, toppauskulma oli sopivan laakea. Ainoa pieni miinus on tarpeettoman suuri säkätila mutta se ei onneksi käytössä haittaa. Kolme kertaa testasin satulaa ratsain ja joka kerta poni liikkui satulan kanssa todella kivasti! Ja ah autuutta miten ihana satula on istua! Joten eilen pistin satulan omistajalle viestiä että koulupenkki saa jäädä meille, jospa sillä pärjättäisi ainakin talven yli, olisihan se kyllä ihan parasta jos satula sopisi Otolle kunnolla myös tulevaisuudessakin, pikkuisen alkaa tympiä tuo ainainen satuloiden sovitus.

Pahoittelen kuvan huonoa laatua, nappasin sen eilen kännykällä iltahämärässä ratsastuksen jälkeen. Nyt haaveilen ihanasta kouluhuovasta johon olisi kirjailtu Oton nimi! ;)