tiistai 12. heinäkuuta 2016

Oton ensimmäinen ähky ja kesän muita kuulumisia

Blogi on taas jäänyt taka-alalle, mutta en aio potea sen vuoksi huonoa omaatuntoa. Olen nauttinut töiden ohella kesästä! Talven pimeinä ja kylminä iltoina kerkeää istua koneen ääressä ahkerammin, nyt en ole tietokonetta juurikaan edes käynnistänyt. (Pahoittelut etukäteen kuvien laadusta, kännykkälaatua...)

Otin satulan pois kesken erään ratsastuksen ja Ottohan meinasi kuolla järkytyksestä kun näki satulan maassa..

Oton kanssa on treenailtu tässä välissä enemmän ja vähemmän vakavasti. Ja onhan meillä muuten draamaakin kerennyt tässä välissä olemaan! Otto nimittäin otti ja hankki (minun omistuksen ajan) ensimmäisen ähkyn. Tai no, ähky vai vatsanpuruja, kuitenkin ponin maha turposi pinkeäksi. Isoimmat hälytyskellot soivat siinä vaiheessa kun poni ei hikijumpan jälkeen ruvennut syömään eikä juomaan! Maailman ahnein eläin, ei kelvannut heinä, ei raksut eikä leipä, ei edes melassivesi! Ensin ajattelin syömättömyyden johtuneen paksusta kankikuolaimesta joka oli ilmeisesti päässyt painamaan ponin kieltä ikävästi (nou hätä, sitä rautapalaa ei enää ikinä pistetä ponieläimen suuhun), mutta kun poni ei pitkän suostuttelun jälkeen piristynyt yhtään niin eikun vaan kävelemään.
Poni narun päähän ja tallin pihalla vaan edes takaisin, yhteensä käveltiin siinä reilu puolitoista tuntia. Tukijoukot (Hanna ja Nea !!KIITOS!!) kuskasivat ponille mellavettä pihalle ja olivat henkisenä tukena kirittämässä meidän kävelyreissua.

Pikkuhiljaa poni alkoi päästämään ilmoja pihalle, eli suomeksi piereskelemään, ja juomisetkin sekä pellavalima alkoi maistua. Kun poni oli juonut kaksi sankollista melassivettä ja kävellyt pirteän näköisenä jonkin aikaa uskallettiin pistää poni yöpuulle. Otto ei ehkä ollut kovin onnellinen, sillä kävelyn aikana karsinasta hävisivät niin väkkärit kuin suurin osa heinistä, jäljelle jäi vain pieni siivu kuivaa heinää.
Tallin omistaja pohti myöhemmin että tämä pieni ähky on varmaan syntynyt siitä, että Otto ei tarhakaverinsa kanssa päässyt sinä päivänä laitumelle vaan olivat tarhassa jossa kyllä myös kasvaa ruohoa. Otti oli kai syönyt juuriaan myöten kaiken mitä irti sai ja tästä syystä sitten sai vatsansa kipeäksi.

Onni onnettomuudessa että ähky jäi noinkin "pieneksi" ja harmittomaksi. Pahemminkin olisi voinut käydä, todella paljon pahemmin. Huh. Huoleton on hevoseton...


Otto kuitenkin toipui todella nopeasti tästä pikku tapahtumasta, joten seuraavana päivänä kevenneltiin hetki kentällä ja käytiin porukalla kävelemässä maastossa. Otto oli todella hyvä ratsastaa, reipas ja liikkui mielellään eteen! :)


Viikonloppuna me järjestettiin tallilla pienet kisat/hevostapahtuma. Osallistujia oli kyllä surkean vähän, ristikkoluokassa yksi tyttö hyppäsi Otolla ja 60cm luokassa minä menin Otolla ja Nea Topilla. Sitten hyppäämisen jälkeen minä+Otto ja Hanna+Inkku esitettiin pieni kouluratsastusnäytös. Lopuksi Otto ja Inkku toimivat talutusratsuina halukkaille, suurin osa ratsastajista oli lapsia mutta myös pari aikuista uskaltautui kiipeämään satulaan.
Onnistunut päivä kyllä, hauskaa oli vaikka sää meinasikin olla vähän meitä vastaan.



Tuota tapahtumaa varten kyllä tehtiinkin tallilla hommia ihan urakalla! Kentän kirjaimet irrotettiin ja maalattiin, vaihdettiin parit katkenneet aitatolpat, siistittiin hurjaksi kasvanutta pusikkoa kentän laidalta, korjattiin aitoja, kiinnitettiin kirjaimet ja ollaan myös kaivettu kentältä uskomaton määrä kiviä irti! Mutta kylläpä nyt kelpaa ratsastella kun kirjaimet erottuvat selkeästi ja ovat oikeasti oikeilla paikoilla.
Yhtenä päivänä aidan korjauksen jälkeen ketään meistä ei kiinnostanut enää ratsastaa, joten kasattiin kentälle irtohypytyskuja! Ensimmäisenä uhrina oli Inkku, joka ei kovin monesti ole esteitä elämässään hypännyt. Vauhtia tammalla olisi voinut olla enemmän, mutta hyvin tamma virheistään oppi ja viimeiset hypyt se meni kolauttamatta.
Toisena hyppäämään pääsi Topi, joka oli aivan super! Se itse juoksi kujaan ihan omasta tahdostaan ja hyppäsi todella hienosti! Hyppyjen jälkeen se oli aina tosi tyytyväinen itseensä ja ylpeänä kääntyi ottamaan namipalkkion vastaan. :)
Lopuksi Otto pääsi näyttämään taitojaan ja vaikka ensin ajatttelin että se on normaali laiska itsensä niin pääsipä poni sitten yllättämään! Sehän pinkoi menemään hurjaa kyytiä ja loppujen lopuksi se ylitti pariin otteeseen 105cm okserin! Hienot hepat! :)


Nyt olenkin parina päivänä mennyt Otolla ilman satulaa issikkaohjat kiinnitettynä päitsiin. Ja voi vitsit miten poni on toiminut hyvin! Eilenkin poni oli todella hyvä ja kiva ratsastaa, reipas ja herkkä pohkeelle!
Tänään Otto saa lepäillä ja keskiviikkona treenit taas jatkuvat. :)

Friisitamma Inkkuakin kerkesin yhden viikon ratsastaa kun sisko oli Ypäjällä. Oi että mikä nautinto oli päästä pitkästä aikaa ratsastamaan isolla hyväliikkeisellä hevosella useana päivänä peräkkäin!
Kesä on siis pitkälti mennyt hevostellessa ja hyvistä säistä nauttien, toki myös töissä ollessa. Onneksi töissäkin välillä on niin hyvät työkaverit vuorossa että ei sielläkään liian ikävä ole olla. ;) Toivon mukaan kesä jatkuu pitkälti samoissa merkeissä, pitää taas palata asiaan kunhan on jotain kirjoittamisen arvoista ja löytyy hetki jolloin kerkeän koneella istumaan tovin. (Tänään oli pitkästä aikaa töiden jälkeen hevosvapaa ilta, joten siksi kerkesin istahtamaan koneen ääreen.) :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti