Tälläiset hanskat siis mukaan tarttui.
Sieltä siirryimme tallille päin. Auto parkkiin ja eikun vaihtamaan ratsastuskenkiä jalkaan. Mutta mitäs ihmettä, laitoin ensin "oikean" kengän jalkaan ja seuraavaksi käteeni tarttuikin väärä kenkä?! Ihmettelin aluksi vain että mitäs tämä täällä autossa tekee kun en ole noita kenkiä käyttänyt kuin kerran tänä syksynä.
Sitten se alkoi pikkuhiljaa valjeta: näppäränä tyttönä olinkin ottanut eriparikengät matkaan! Kaverin kanssa nauroimme asialle siinä jonkin tovin vedet silmissä, sen jälkeen minä pikkuhetken päässäni panikoin "Mitäs nyt?!!" mutta ONNEKSI kaverini oli tilannut uudet jodhpurit ja ottanut varalta mukaan vanhat kenkänsä joita minä sain lainata. Vähän isot ne olivat, mutta parempi kuin minun matkassa olleeni aivan erilaiset kengät!
Mukanani olleet kengät olivat siis Mountain Horsen ja Horzen, MH:n kenkä on raskaampi malliltaan ja muutenkin painavampi (=minulle parempi) kuin Horzen kenkä joka on siro ja kevyt. Tuolla parilla en olisi pystynyt menemään ollenkaan! Uskomattoman hyvä tuuri oli matkassa, hieman olisi harmittanut jättää ratsastusta väliin tuollaisen mokan takia! Tai no, olisinhan kai hätätilanteessa vain voinut käydä ostamassa Agrista jotkut uudet. :D
Kengät ja chapsit jalkaan, muut kamat mukaan ja talliin. Kiersimme molemmat tallit ihastellen kuinka hienoja ne ovat, etenkin uusi talli! Ja hienoja hevosiakin siellä on!
Opettajakin saapui jossain välissä talliin (olimme jonkin verran etuajassa) ja saimme tietää tuntiratsumme: kaverini sai tamma Sannin ja minä ruuna Artun, lisäksi tunnillamme oli vielä kolmas ratsastaja joka meni ruuna Simolla.
Tunnilla teimme asetuksia sisään ja ulos pääty-ympyrällä sekä laukkasimme pääty-ympyröillä. Periaatteessa kuulostaa aika yksinkertaiselta, mutta opettaja vaati kunnollista ratsastusta. Hikihän siinä tuli niin hevosille kuin ratsastajillekin! Positiivisesti yllätyin siitä, kun opettaja huomauttia minua ratsastamaan, eli tekemään enemmän ja ratsastamaan rohkeammin. Se juuri on minun suurin virheeni, helposti vain unohdun matkustelemaan ja käyttämään apuja liian kevyesti jolloin heppa vain jolkottelee menemään.
Loppua kohden Arttu alkoi vertyä ja minäkin uskalsin apujani käyttää sillä tavoin että hevonen reagoi niihin. Loppuverkkaravissa opettajakin kehui kuinka hyvin Arttu liikkui, ja se tuntuikin siltä! Ruuna tuntui irtonaiselta ja kevyeltä, olen todella tyytyväinen etenkin viimeiseen pitkään sivuun + volttiin! :) Hieno Arttu!
Kun itse aloin saada siihen otetta, se oli kiva ratsastaa (ei sillä että se olisi ollut huono muuten) ja ihanan kiltti hoitaa. Tunnin jälkeen riisuimme hepat, pyyhimme hikiä sienellä ja laitoimme niille loimet.
Suunnitelmissa on, josko ensi viikolla pääsisin sinne tunnille uudestaan! Ajattelin laitella viestiä varmaan heti huomenna tai ainakin tämän viikon aikana. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti