Uutta kuvaa ponista!

Tänään oli suunnitelmissa että sisko tulee ratsastamaan Otolla puolen päivän aikoihin. Minä menin tallille jo aamulla tekemään pitkästä aikaa tallihommia. Ai että miten voi pieni ihminen olla onnellinen kun pääsi pari karsinaa siivoamaan ja kuivittamaan! Sitä työtä mä kyllä tykkäisin tehdä, noh, onneksi nyt jatkossa pääsen sillon tällöin talikon varteen ja heppojakin ruokkimaan. Ei pääse taidot ihan ruostumaan. ;)

Pitkästä aikaa myös Topi pääsi liikkumaan, huonojen säiden ja pohjien takia se on joutunut pikkuisen lomailemaan ja kasvattamaan mahaa sekä karvaa. Jumaleissön miten voi olla karvainen eläin! Topi pääsi hölkkäilemään irrallaan kentällä, se on niin ihanan kuuliainen että sen voi juoksuttaa joko narulla tai ilman, toisin kuin Oton joka irrallaan joko juoksee päättömästi tai parkkeeraa syömään ruohoa/lehtiä/oksia jne. Topi toimi hirmuisen hyvin ja oli tyytyväisen oloinen kun pääsi hommiin. Nyt pikkuhiljaa aletaan nostaa kuntoa ja pienentää sitä elintasovatsaa, jos jonkun vapaaehtoisen kaverin saisi Otolla ratsastamaan niin maastokävelyt ja hölkät kyllä tekisi sille todella hyvää!

Tuo ylähuuli! 

Otolla taas oli tänään vuorossa vähän erikoisempaa hommaa, nimittäin sisko halusi kokeilla mennä Otolla ilman satulaa ja suitsia, kaulanarulla. En tiedä onko Otolla semmoista entisissä paikoissa tehty, mutta yllättävän hyvin poni pelkän narun, tai jalustinhihnan, kanssa toimi. Hetken Otolla oli kyllä suitset myös ohjineen, mutta nopeasti ne heitettiin mun olkapäälle roikkumaan kun poni otti uuden homman niin lunkisti.
Käännökset, siirtymiset sun muut sujui tosi hyvin! Ainoastaan käynnissä poni meinasi "lähteä viemää" eli käveli hitaasti mutta varmasti eikä meinannut pysähtyä. :D
Kyllä mulla sitten on hyvä poni, vaikka se on välillä maailman ärsyttävin pieni porsas, yllättää se sitten positiivisesti ja siinä samalla kaikki huonosti menneet asiat unohtuu. Aivan huippu harrasteponi, kaikki uudet jutut on hetkessä OK, menee veteen, kulkee hyvin yksin maastossa, hyppää kivasti ja osaa vielä jotain koulukiemuroitakin! Ja osaa olla ihan ylisöpö, hienon värinen ja sopivan korkuinen mulle.

Niin ja pitihän se munkin käydä kokeilemassa miten homma pelittää ilman ylimääräisiä varusteita. Ja hitto vie, kyllä se poni pelitti mullakin! Otto vaan tyytyväisenä heilutteli ylähuultaan ja maiskutteli kielellään, sillä ei kyllä ollut mitään huonoa sanottavaa tämän päivän "treenistä". ;)

Loppuun vielä videota todistusaineistoksi siitä miten hyvin Otto oikeasti toimi!

ja P.S. Ei kyllä olisi pari vuotta takaperin tullut mieleen ponin kyytiin kavuta ilman suitsia!

Linkki videoon tässä.

Kuvaton kuulumispostaus

Tämä talvi kyllä todella vaatii pitkää pinnaa, hevosen liikuttaminen ei ole ollut liian helppoa kyllä. Milloin on joka paikka jäässä, milloin sataa lunta 50cm, milloin lumet sulaa ja on saakelin liukasta jne. Noh, mutta ei passaa valittaa. Kaikesta kurjuudesta huolimatta Otto on saanut liikuntaa aika hyvin, ja sen huomaa siinä että ponin kunto on tainnut ihan huomaamatta kasvaa!

Tänään käytiin raviradalla, tarkoituksena saada ponin höyryjä päästeltyä ja ehkä jopa vähän väsytettyä sitä. Ja pyh. Otto oli todella säpäkkä alussa, kyttäili ja säpsyili kaikkea ja olisi halunnut mennä koko ajan kovempaa. 

Käynnin jälkeen ravailtiin pari kierrosta rataa ympäri. Sittenpä me laukattiin suorat, ravattiin tai käveltiin muualla, mentiin niin monta kierrosta etten minä enää kestänyt laskuissa. Silti vaan poni onnellisena kipitti minkä jaloistaan pääsi eikä kyllä minkäänlaisia väsymyksen merkkejä ollut ilmassa. (Verrattuna viime talveen, silloin mentiin maksimissaan 5 kierrosta ja Otto oli jo melko puhki)

Loppuverkaksi hölkättiin eteen alas pari kierrosta hyvää ja sujuvaa ravia. Kyllä se Otto tuntui kuitenkin rennommalta ratsastuksen jälkeen, meikäläistä kyllä meinasi jo hapottaa kun kevyttä ravia mentiin niin monta kierrosta. :D 

Toisaalta kyllä ihana huomata tuo muutos ponissa, ennen niin laiska pullaponi on nyt ihan tulta ja tappuraa ja nauttii kun pääsee menemään kovaa!

Muuten ollaan suurimmaksi osaksi maastoiltu, pakkasilla mentiin jäällä, käyty raviradalla ja muutaman kerran käyty kentällä pyörähtämässä. Otto on ollut välillä melkoisen rasittava tapaus, kun sillä on sen verran aina virtaa että se meinaa vähän töhöttää ja touhottaa, mutta ehkäpä sekin tässä kevään mittaan tasoittuu. 

Omaan silmään näyttää siltä että poni olisi jopa hiukan laihtunut! Treeniä vaan vielä lisää niin kohta Otto on hyvin hoikka poika. ;) 

Eipä meidän elämään muuten kummoisia kuulu, ehkäpä keväämmällä olisi myös paremmin mahdollista saada kuvamateriaalia ponista, toivossa on hyvä elää. Näillä samoilla linjoilla jatketaan, koulutreeniin palataan kunhan kenttä on semmoisessa kunnossa että siellä pystyy kunnolla ratsastamaan. Palataan taas jossain vaiheessa!

Hyvää 2. vuosipäivää me!

Tasan kaksi vuotta sitten (se oli lauantai) istuin Leko-tallin toimistossa kirjoittamassa kauppakirjaa ensimmäisestä omasta hevosesta. Näiden kahden vuoden aikana olen kerennyt katua ponin ostamista, suurta vastuuta ja harmitella ponin luupäistä luonnetta, karkailua, kyttäilyä ja urpoilua. 

Mutta.

Näiden kahden vuoden aikana olen oppinut kamalan paljon hevosista, uudesta näkökulmasta. Vastuuta, luottamusta, uuden oppimista, rajojen rikkomista, ystävyyttä.

On ihana katsoa ajassa taaksepäin ja huomata että vaikka on ollut vaikeaa, me ollaan oikeasti kehitytty huimasti, kaikessa! Tänään vuosipäivän kunniaksi käytiin maastoilemassa ilman satulaa hämärän aikaan. Myönnettäköön, pistin Otolle pallot korviin kun se on tupannut olemaan nyt viime aikoina melkoisen säpäkkä tapaus ja kyttäilijä. Korvapallot tasoittaa sen korvien välistä huminaa sen verran että ponin ajatukset kestää kasassa ja kaikilla on kivempaa. ;) 

Otto oli mukavan reipas ja rento, maastolenkki onnistui hyvin. 

Kiitos Otto näistä vuosista ja toivotaan että vuosia riittää vielä tulevaisuuteenkin monia!