Vettä, vettä ja vettä. Kyllä vaan jaksaa sataa, mutta jospa se tästä pikkuhiljaa laantuisi ja viikonlopuksi saisi edes yhden aurinkoisen päivän. Tai se ehkä on jo liikaa vaadittu, eli jos saisi edes ihan vain sen sateettoman päivän niin olisin jo tyytyväinen!
Tänään kävin ensin tallilla, jolla Poni asustaa. Lähdin kaverini + hänen hevosensa mukaan maastoon (minä siis ihan omilla jaloillani) henkiseksi tueksi. ;) Matkan aikana huomasin miten kätevä fleece-paita onkaan, vaikka takki kastui, paita ei laskenut kosteutta iholle ja kuivui todella nopeasti!
Mutta, minä olin jo jonkin aikaa miettinyt mistä löytäisin ratsastettavan hevosen siiheksi, kunnes lähden Ypäjälle. Etenkin jos Poni lähtee, mutta myös muutenkin koska Ponilla ei vieläkään voi juuri muuta tehdä kuin kävellä.
Sunnuntaina kun menin ratsastustunnilla sillä nelivuotiaalla suomenhevostammalla, opettaja (myöskin siis tamman ratsuttaja) kysyi, olisinko halukas ratsastamaan tammaa Ypäjälle muuttooni asti. Siinä saisi kokemusta niin tamma kuin minäkin, ja tottakai minä olin halukas! Opettaja soittikin siinä heti tamman omistajalle, ja tämäkin tuntui kiinnostuvan ehdotuksesta vaikka asia jäikin vielä vähän auki. Tamma siis lähtisi takaisin omistajalleen torstaina tai perjantaina, tai jäisi minun ratsastettavakseni lokakuun loppupuolelle asti. Jännityksellä olen odotellut lopullista päätöstä, ja hieman henkisesti olen valmistautunut pettymään koska kaikki tuon suuntaiset suunnitelmat ovat menneisyydessä kaatuneet jollain tavoin aina johonkin eri syyhyn.
En siis meinannut uskoa hyvää onneani kun tänään sain viimeisen varmistuksen siihen, että saan ruveta tammaa ratsastamaan! Viikonlopun aikana voin tammalla ratsastaa toista kertaa, ensimmäistä kertaa itsekseni. Uskomattoman hieno, kiva ja hyvä juttu! Tamma on todella kiva ja enemmän kuin mielelläni sillä ratsastan! Hienoa!
Hoidan sillä tallilla hevoset vlopun ajan, tai no oikeastaan loppuviikosta koska kävin jo tänään illalla ruokkimassa hevoset ja ottamassa ne sisälle. Tallin pikkuinen on saapunut jälleen kotiin, viimevuotinen tammavarsa palasi siis kesälaitumelta. Ja en voi muuta kuin ihmetellä kuinka tavattoman fiksu ja hyväkäytöksinen eläin siinä on! Se oli tänään ehkä kaikkein rauhallisin talutettava, aikuiset olivatkin sitten vähän pällejä. :D Tämä pikkuneiti (tai pikku ja pikku, säkää on varmaan melkein jo 155cm..) käveli rauhassa vierellä eikä yrittänyt mitään ihmeellisyyksiä.
Tänänä ei mitään kummempaa tapahtunutkaan (kisoja ei muuten järjestetäkään, kenttä ei varmaankaan kerkeisi kuivua ja muutama hevonen on ollut hieman kipeänä). Tähän kivaan fiilikseen on hyvä lopettaa. :)
Tietoja minusta
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti