Sitten suntion kanssa jutusteltiin sitten vähän kaikesta muusta. Oli todella mukava nähdä heitä ja jutella heidän kanssaan! Huomasin sitten, että ikävähän minulla sinne on! :) Olisi niin mukava olla töissä siellä tutussa paikassa. Noh, ehkäpä tässä saisi lomien aikana pieniä pätkätöitä sinne, hope so. :)
Sunnuntaina minulla ja siskollani oli ratsastustunti talli Z:lla. Yllättäen hevosvaihtoehtoihin tuli yksi lisää, nimittäin valkoinen espanjalainen. ;) Se on tuolla tallilla ollut n. puolitoista vuotta "kuntoutumassa". Se oli aikoinaan ostettu jollekin tytölle ensimmäiseksi (?) hevoseksi, ja vähän kaikenlaisen jälkeen se oli muuttunut sellaiseksi, ettei sitä oikeastaan kukaan uskaltanut edes taluttaa.
Tuolle tallille tullessaan se olikin aika hysteerinen, ja tosiaan vaarallinen. Säikähtäessään se ei nimittäin katsonut yhtään oliko ihminen edessä vai ei, se vain meni. Ja ratsastaa sillä ei todellakaan voinut, se oli jotenkin niin jännittyneessä tilassa koko ajan.
Lyhennettynä versiona, ruunaa on pikkuhiljaa yritetty saada luottamaan ihmisiin ja nyt kesällä se jotenkin muuttui. Se ei enää karsinassa poukkoillut paniikissa, jos jostain kuului yllättävä ääni ja sen olemus muutenkin muuttui rennommaksi.
Joten eilen sitten oli suuri päivä (minulle ainakin, ja hevoselle myöskin). Olin nimittäin tietääkseni toinen tuolla tallilla joka ruunalla ratsasti. Omistaja oli itse ratsastanut jokusen kerran silloin tällöin.
Harjatessa ruuna oli todella kiva! Varusteetkin sai laitettua helposti, eikä se reagoinut mitenkään erikoisesti. Selkään nousussa se vähän jännittyi, koska vaikka olinkin ruunan kanssa paljon touhunnut, kertaakaan en ollut sen selässä käynyt. Muutama ensimmäinen käyntikierros meni niin, että ruunan korvat olivat melkein suussani! :D PRE-hevosilla on aika hyvä tuo kokoaminen, kaula nousee aika pystyyn ja etupää kevenee.
Pikkuhiljaa ruuna rentoutui, ja vaikka toiseen suuntaan maailma olikin ensin hieman pelottava, suht nopeasti se alkoi kulkea ihan ok.
Ravailimmekin jopa muutaman ympyrän, ja lopuksi teimme vähän väistöjä. Kaikenkaikkiaan menimme noin puolisen tuntia kunnollisilla välikäynneillä, sillä ruunalla ei ole kuntoa ollenkaan. Kun olimme saaneet hyvän väistön alle, pysäytin hepan ja nousin selästä. Sitten taluttelin ruunaa muutaman kierroksen, vein talliin ja annoin vähän herkkuja palkinnoksi.
Tunnin jälkeen jäi aivan superhyvä fiilis! Ihan uskomattoman hienoa, että ruuna kuitenkin uskalsi luottaa minuun sen verran että piti minut selässään. Eikä se tunnin aikana edes loikkinut tms. :) Näitä fiiliksiä ja tunteja lisää!
Sitten olikin vuorossa vähän ikävämpi reissu. Ajoimme talli Z:lta suoraan tälle isommalle tallille. Menimme hyvästelemään vanhan tuntiponiruunan (siskon hoitoheppa), joka lopetettaisiin alkuviikosta. Poni on iältään vähän alle 30, pitkän uran tehnyt ja se on "aina ollut olemassa", joten itkuhan siitä sitten tuli. Mutta täytyy ajatella että ponin on parempi päästä vaivoistaan nyt, kuin vasta sitten kun se alkaisi oikeasti olla jo rikki. Ikävä tuota vanhaa herraa tulee! Se on ollut tallilla oikea luottoponi, pienempiä se on kuskannut (yleensä) turvallisesti (aina silloin tällöin vanhalla oli vähän virtaa ;) ) ja isommille ja osaavammille se on ollut todella osaava sekä herkkä ratsu.
Valitettavasti hevoset eivät elä ikuisesti, vaikka niin toivoisi.. Jotenkin surullisempaa oli vielä se, että sunnuntaina tuli vuosi täyteen maailman parhaimman hevosen lopetuksesta, lepää rauhassa Rakas Tamma! ♥
Illalla palasin Ypäjälle, ja oikeastaan suoraan vain nukkumaan. Tänään aamulla punnitsimme tunnilla tammat ja varsat. Lasina taisi olla kevyin, ei painanut edes 600 kiloa. Isandran painoa en muista. Sitten loppupäivä olikin teoriaa, hevosen anatomiaa. Kiinnostavaa sinänsä, mutta vähän tylsää. Paitsi video, jonka opettaja näytti lopuksi. Siinä hevosen teurasjalka avattiin ja jänteen ym. irroitettiin pala palalta. Vähän etovaa, mutta kiinnostavaa myöskin.
Ja nyt alan valmistella nukkumaan menoa, jaksaa aamulla herätä virkeänä aamupalalle! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti