Motivaatio karkuteillä

Saattepa sittenkin tesktipitoisen postauksen!

Tällä hetkellä kiinnostus palata Opistolle on ihan nollassa, oikeasti. Niin sanotusti turha viikko edessä, sillä esimerkiksi keskiviikko koostuu työharjoittelu infosta ja itsenäisestä maastoilusta mammuteilla, sekä torstain rankkaan opiskeluun sisältyy kouluterveyskysely ja ratsastustunti sekä illan talutukset rats.koululla. Hurjan rankkaa eikö?

Lisäksi rempat (aka ratsuhevosen peruskoulutukseen suuntautuneet) palaavat takaisin. Edellisen kerran heitä on nähty lokakuussa 2012. Työharjoittelun jälkeen olen saanut asua kolme kuukautta ylhäisessä yksinäisyydessäni kämpillä, luksusta!
Nyt täytyy taas totutella siihen, ettei voi datailla "myöhään" illalla musiikkia kuunnellen. Lisäksi tuntuu, että täytyy totutella asumaan vieraan ihmisen kanssa. Melkein puoleen vuoteen ei ole remppoja tavattu, joten kyllä, outoa on. Tämä asia ei yhtään nosta innostusta paluuseen opiskelun rattoisaan arkeen.

On ollut ihan parasta kun on voinut illalla lukkiutua omaan rauhaan ja voinut pitää valoja päällä niin myöhään kuin haluaa eikä ole tarvinnut varoa herättävänsä kämppistä. Ja koska me kuitenkin asumme luokkalaisten kanssa 24/7, niin edes oman huoneen yksityisyys on ollut tervetullutta! Muutenkin tykkään silloin tällöin olla yksin, joten oma huone (edes väliaikaisesti) on tehnyt omalle jaksamiselle hyvää!

Mutta ei sille voi mitään, täytyy taas opetella asumaan toisen kanssa samassa huoneessa. Ja täytyy vain yrittää saada motivaation poikasesta jonkinlainen ote.

Ipetusta on kyllä mukava päästä näkemään ja tamman kanssa touhuamaan, mutta muuten mitään suurta innostusta takaisin menoon ei ole.

Huoh, ei auta. Huomenna se vain on raahauduttava junaan ja suunnattava takaisin Ypäjälle. Edessä on taas kahden viikon putki, sillä viikonloppuna lähdemme Tampereen Hevosmessuille tekemään jonkinlaisia näytöksiä.
Viikolla 16 onkin tallivuoro, saahan nähdä olenko taas kolmosella. Se olisikin neljäs kerta putkeen!




P.S. Olisipa jo kesä!