sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Mitä meille kuuluu

Niin, mitä meille kuuluu. Oikeastaan sitä samaa vanhaa.

Kenttä ei ole vielä ratsastuskunnossa, tai voi siellä kävellä varovasti mutta ei muuta. Ravirata on ollut liian märkä käyttöön, joten sitten ollaan menty mökkitietä edes takas. Vähän tylsää samaa lenkkiä mennä koko ajan mutta kun ei muutakaan ole niin siihen pitää tyytyä. On kuitenkin päästy ravaamaan ja laukkaamaan ettei ihan pelkällä käyntiliikunnalla ole tarvinnut olla.


Tälläkin viikolla ollaan ponin kanssa hiittailtu mökkitiellä energioita pois, liekö kevättä rinnassa vai mitä, mutta Otto on ollut todella reipas ja reaktiivinen ratsastaa. Yksi päivä kävi työkaverin pieni lapsi "ratsastamassa" Otolla, eli lapsi istui kyydissä ja minä taluttelin jonkun aikaa kenttää ympäri. On se kyllä mukava huomata että vaikka poni välillä onkin melkoinen luupää, on se pienille lapsille tosi kiltti, etenkin taluttajan kanssa.
Perjantaina käytiin Nean kanssa maastossa, minä menin Topilla. Käveltiin ja ravailtiin, oli mukava reissu. Eilen lauantaina Nea meni Otolla, minä leikin uuden kamerani kanssa kannon päällä seisten. :D Tänään Otto saakin olla ansaitulla vapaalla, huomenna sitten katsellaan miten "treenit" jatkuu. Kova hinku olisi jo päästä kentälle tuuppailemaan sekä mielessä pyörii kovasti kaikenlaisia puomitehtäviä!
Hyppääminenkin olisi hauska päästä aloittamaan, siinä tietysti vähän hidastaa se ettei meillä ole vielä muuta kuin tuo koulusatula. Noh, ensi viikolla tulee yksi Stübben sovitukseen, sormet ja varpaat ristissä että siitä saataisiin meille kakkossatula!


Nyt ei runosuoni kuki tällä kertaa(kaan) tämän enempää, ajattelin vain kirjoitella että täällä vielä ollaan. Ja odotellaan kesää että saisi uusia kuvia ja kaikkea. Jospa ei enää kestäisi kovin kauaa siinä että kenttä olisi vihdoin kunnossa, toivotaan parasta!

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Ihana kevät! :)

Ihanaa kun kevät on pikkuhiljaa hiipinyt tännekin! Päivät pitenee hurjasti ja valoisaa aikaa ratsastaa on paljon enemmän kuin kuukausi sitten. Myös kenttä on ruvennut sulamaan ja jos hyvät säät jatkuvat voidaan kohta jopa uskaltautua ottamaan puomeja mukaan kenttätyöskentelyyn. Tottakai kun kenttä on sulanut niin alkaa kelirikko aika ja kenttä on sitten täynnä monttuja mutta siihen asti treenataan niin hyvin kuin pystytään.

Eilen menin Otolla kangilla pitkästä aikaa ja Hanna oli huutamassa ohjeita. Ja kyllä huomasi että ratsastaja oli jokseenkin hukassa eikä ponia sitten kiinnostanut oikea työnteko, oikeastaan me molemmat oltiin ajatuksella "ei pysty, liian vaikeeta". Noh, sitten kun otin itseä vähän niskasta kiinni niin saatiin ihan hyviäkin pätkiä. Alkuun tehtiin käynnissä vähän väistöjä, ravissa temponvaihteluita ja laukassa vain yritettiin saada laukkaa pyörimään. Otto ei ihan täydellisesti uskaltanut ottaa jalkoja mukaan kun pohja oli ehkä himppusen liukas sulamisen takia. Mutta talven koulutreeni taukoon nähden sekä pohjan kuntoon nähden Otto meni tosi kivasti! Ja tulihan sille ihan kunnon hiki ja vielä oikeisiin paikkoihin. ;)

Antakaa anteeksi mun surkea asento, kattokaa mun hienoa pientä kouluponia.


Tänään kävin Zion Horsesilla ratsastamassa sillä suokkitammalla. Joka kerta meidän yhteistyö paranee ja voi että miten kiva tamma oli tänään! Alusta lähtien se malttoi kuunnella eikä lähtenyt kiirehtimään alta vaikka sitä jännittikin kentän toinen pääty. Ravissakin se suurimmaksi osaksi malttoi mennä rauhallista ja tasaista tahtia. Nostettiin tänään myös laukkaa kun hevonen oli niin hyvin kuulolla ja meni hyvin tasapainossa. Siinä on kyllä hirmuisen mukava hevonen ratsastaa! :)

Nyt kun kesä alkaa lähestyä ja mahdollisuus päästä hyppäämään kasvaa niin täytyisi varmaan ruveta Otollekin etsiskelemään jotain yleis- tai estesatulaa. Tuossa meidän koulusatulassa on niin mahtavat polvituet ettei sen kanssa kyllä estehommat juuri onnistu. Jos joku tietää edullista 16,5"-17" yleis-/estesatulaa suorahkoon/kaarevahkoon leveään/leveähköön selkään niin täällä otetaan kaikki vaihtoehdot huomioon!

PS. Niin! Minuthan sitten löytää lauantaina 9.4 Leko-tallin hevostarvikekirppikseltä! Tulkaahan sinne sitten penkomaan josko löytyisi mitään kivaa ostettavaa!

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Mitä te lukijat haluaisitte lukea?

Mikä olisi kiinnostava aihe tänne blogiin? Mitä Sinä haluaisit meistä tietää, onko joku aihe josta haluaisit minun kirjoittavan? Sana on vapaa ja otan ehdotukset avoimin mielin vastaan! 

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Päivityksiä tehty!

Ensinnäkin, Blogikirppis on nyt päivitetty! Myydyt tavarat poistettu ja muutamia uusia tavaroita lisätty.
Motivaation puuskassa uskaltauduin lisäilemään tuonne sivuun linkin Instagramiin sekä nyt näkyvillä on myös blogin suosituimmat tekstit. Ja lisäksi liityin myös Jalustin.net blogiportaaliin jonka kuvake myös on esillä.


Oltiin tänään Nean kanssa reippaita ja lähdettiin pitkästä aikaa porukalla maastoon. Nea ratsasti Otolla ja minä menin nuorella suomenhevosruuna Vihtorilla. Kentällä testailin vähän miten heppa toimii, Vihtorilla olen viimeksi ratsastanut viime kesänä, sitä ennen ehkä kerran tai kaksi aiemmin. Positiivisesti kuitenkin sain yllättyä, ruuna toimi tosi kivasti ja liikkui mielellään eteenpäin! Tämä ruuna siis on yleensä mieluummin hidas ja laiska kuin reipas. Testasin kentällä ravin ja laukan, sitten suunnattiin maastoon. Käytiin ihan vaan mökkitiellä kävelemässä ja otettiin pieni pätkä ravia. Vihtori on ollut melkoisen olemattomalla liikutuksella nyt talven ajan joten kuntoa lähdetään kohottamaan pikkuhiljaa hevosen ehdoilla. Ja Otolle taas teki hyvää saada kevyempi päivä eilisen rankemman koulutuuppailun jälkeen.
Hengissä selvittiin vaikka Vihtori olikin yllättävän reipas ja kohdattiin jopa traktori takaisin tullessa. :) Huomenna vielä teen jotain Oton kanssa ja tiistain se saakin olla vapaalla. Loppuviikon suunnitelmia en ole vielä sen kummemmin miettinyt, mennään vähän fiiliksen mukaan. Joten, palataan taas myöhemmin!

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Uutta motivaatiota ratsastukseen!

Kävin keskiviikkona ratsastamassa siskoni liikutushevosella, kiva nuori friisiläinen tamma. Mutta voi herranjumala, pikkuisen reilummat liikket kuin Ottoponilla. Ihan alkujaan oli jo melko jännää nousta aivan ventovieraan hevosen selkään, käynti nyt oli melko okei mutta se ravi! Tuntui että lennän jonnekin kuuhun asti, tuntui että huojun ja heilun ja keikun ja vaikka mitä. Voi kamala. Huutelinkin jo paikalla olijoille että en mä osaa enää ratsastaa. 
Huhhuh, nostettiin pariin kertaan laukkaakin, eikä siitäkään meinannut tulla mitään. En yhtään osannut olla siellä satulassa, tuntui siltä että olin ensimmäistä kertaa hevosen selässä. Hevosessahan ei siis todellakaan ollut mitään vikaa, kiva ja kiltti nuori joka varmasti tulee olemaan melkoisen kivannäköinen hevonen kunhan kunto kasvaa. 


Täytyy myöntää, muutama päivä tuon ratsastuksen jälkeen meni ehkä pienessä itsesäälissä rypiessä. En mä osaa, en mä pysty, myyn Oton pois ja lopetan koko hevoshomman, ihan turhaa rahan menoa. 

Noh, ryömin tuolta itsesäälin syövereistä pois, otin itseä niskasta kiinni ja päätinkin etsiä Oton rinnalle jotain ratsastettavaa hevosta. Hevosta nimenomaan koska en halua "taantua" ratsastuksessa niin etten kohta enää pysy normaalin ison hevosen ravissa mukana. Eli treeniä, treeniä, treeniä ja vähän lisää treeniä. Pistin facebookiin ilmoituksen Heinäveden hevosharrastajien ryhmään ja hyvinkin nopeasti sain useamman vastauksen. Apu löytyikin loppujen lopuksi melko läheltä, nimittäin sen tallin omistaja missä Otto asui ensimmäisenä Heinävedellä, tarjosi pariakin hevosta ratsastettavaksi. 
Huippua! Tuttu talli, tutut hevoset vaikka en vähään aikaan olekaan siellä ratsastanut. Pääasiassa tarkoituksena olisi ratsastaa yhtä nuorta suomenhevostammaa, jota itseasiassa ratsastin silloin 2014 kesänä. Mukava ja potentiaalinen sporttisuokki. Perjantaina menen tekemään ensimmäisen "testiratsastuksen" ja sen jälkeen tarkoitus olisi kerran tai pari viikossa käydä siellä ratsastamassa. 


Oton kanssa treenataan tottakai entiseen malliin, poni on alkanut hyvin laihtua joten nyt ei ruveta lomailemaan vaan olen nyt yrittänyt oikeasti vähän tavoitteellisemmin liikuttaa ponia. Muutaman kerran viikossa kunnon hikitreeni, raviradalla pään tuuletusta ja maastossa hölkkää ja kävelyä. Oikein innolla odotan kevättä ja lumien sulamista, saadaan paljon enemmän maastolenkkejä käyttöön! 
Tänäänkin ponin kanssa tehtiin pitkästä aikaa kunnon koulutuuppaussessio. 
Käynnissä tehtiin pysähdyksiä, voltteja ja pohkeenväistöjä. Ravissa isolla ympyrällä nopeita käyntiin siirtymisiä. Laukassa tehtiin niin, että suorat urat mentiin laukkaa ja kulmat ravissa. Tämä olikin melko haastavaa kun käytössä oleva kenttä on pienehkö (noin puolet kenttää aurattu siis auki), mutta kyllä erittäin hyödyllinen tehtävä. Siinä huomasikin miten ollaan päästy vähän ruosteeseen, Otto meinasi rynnätä laukkaan pitkänä, turpa edellä kaahottaen. Sainkin tehdä ihan hyvin töitä että poni malttoi nostaa laukan rauhassa ja pyöreänä itseään kantaen. 
Itsekin täytyi muistaa tehdä jotain siellä satulassa eikä vaan matkustella. Nyt talven maastoilun jäljiltä meinaa vähän unohtua se että oikeasti siellä selässä pitää tehdä jotain eikä voi vain olettaa että poni toimii ilman apuja.

Kun Oton sai toimimaan ja avut läpi, se liikkuikin tosi kivasti ja letkeästi. Talvi on kyllä tuonut sille hirveästi moottoria lisää, ja tuo ihana koulusatula on ilmeisesti hyvinkin sopiva ponille koska se on jotenkin niin letkeän tuntuinen koko ajan! Lapojen takana olevat nestekertymät ovat pienentyneet, Oton säkä on alkanut erottua ja lanteen päällä olevat "muhkurat" turvottelevat enää hyvin harvoin ja todella pienesti. Plus tuo mun nilkkakin on alkanut kestää kunnon ratsastusta eikä kipuile enää niin paljon että se menoa haittaisi. Välillä se kipeytyy mutta silloin pidetään vaikka juoksutuspäivä tai mennään maastoon höntsäilemään. Kyllä tästä vielä noustaan!


2016 tavoitteena onkin saada Otto laihtumaan semmoiseen kuntoon että sen voisi sanoa olevan normaalissa lihavuuskunnossa. Toinen tavoite on saada oma ratsastustaito "entiselleen", eli osata ratsastaa myös muita hevosia niinkuin vielä Ypäjän aikaan. Myös oman kunnon kohottaminen ei olisi mitenkään huono asia, eihän ponilta voi vaatia parempia suorituksia jos ratsastaja ei jaksa sitä niihin ratsastaa. ;) 
Mutta tästä on kyllä nyt hyvä jatkaa, motivaatiota löytyy ja oikeasti haluan tehdä jotain sen eteen että voisin jopa kehittyä ratsastajana!

maanantai 22. helmikuuta 2016

Uutta kuvaa ponista!

Tänään oli suunnitelmissa että sisko tulee ratsastamaan Otolla puolen päivän aikoihin. Minä menin tallille jo aamulla tekemään pitkästä aikaa tallihommia. Ai että miten voi pieni ihminen olla onnellinen kun pääsi pari karsinaa siivoamaan ja kuivittamaan! Sitä työtä mä kyllä tykkäisin tehdä, noh, onneksi nyt jatkossa pääsen sillon tällöin talikon varteen ja heppojakin ruokkimaan. Ei pääse taidot ihan ruostumaan. ;)

Pitkästä aikaa myös Topi pääsi liikkumaan, huonojen säiden ja pohjien takia se on joutunut pikkuisen lomailemaan ja kasvattamaan mahaa sekä karvaa. Jumaleissön miten voi olla karvainen eläin! Topi pääsi hölkkäilemään irrallaan kentällä, se on niin ihanan kuuliainen että sen voi juoksuttaa joko narulla tai ilman, toisin kuin Oton joka irrallaan joko juoksee päättömästi tai parkkeeraa syömään ruohoa/lehtiä/oksia jne. Topi toimi hirmuisen hyvin ja oli tyytyväisen oloinen kun pääsi hommiin. Nyt pikkuhiljaa aletaan nostaa kuntoa ja pienentää sitä elintasovatsaa, jos jonkun vapaaehtoisen kaverin saisi Otolla ratsastamaan niin maastokävelyt ja hölkät kyllä tekisi sille todella hyvää!

Tuo ylähuuli! 

Otolla taas oli tänään vuorossa vähän erikoisempaa hommaa, nimittäin sisko halusi kokeilla mennä Otolla ilman satulaa ja suitsia, kaulanarulla. En tiedä onko Otolla semmoista entisissä paikoissa tehty, mutta yllättävän hyvin poni pelkän narun, tai jalustinhihnan, kanssa toimi. Hetken Otolla oli kyllä suitset myös ohjineen, mutta nopeasti ne heitettiin mun olkapäälle roikkumaan kun poni otti uuden homman niin lunkisti.
Käännökset, siirtymiset sun muut sujui tosi hyvin! Ainoastaan käynnissä poni meinasi "lähteä viemää" eli käveli hitaasti mutta varmasti eikä meinannut pysähtyä. :D
Kyllä mulla sitten on hyvä poni, vaikka se on välillä maailman ärsyttävin pieni porsas, yllättää se sitten positiivisesti ja siinä samalla kaikki huonosti menneet asiat unohtuu. Aivan huippu harrasteponi, kaikki uudet jutut on hetkessä OK, menee veteen, kulkee hyvin yksin maastossa, hyppää kivasti ja osaa vielä jotain koulukiemuroitakin! Ja osaa olla ihan ylisöpö, hienon värinen ja sopivan korkuinen mulle.



Niin ja pitihän se munkin käydä kokeilemassa miten homma pelittää ilman ylimääräisiä varusteita. Ja hitto vie, kyllä se poni pelitti mullakin! Otto vaan tyytyväisenä heilutteli ylähuultaan ja maiskutteli kielellään, sillä ei kyllä ollut mitään huonoa sanottavaa tämän päivän "treenistä". ;)


Loppuun vielä videota todistusaineistoksi siitä miten hyvin Otto oikeasti toimi!
ja P.S. Ei kyllä olisi pari vuotta takaperin tullut mieleen ponin kyytiin kavuta ilman suitsia!


tiistai 16. helmikuuta 2016

Kuvaton kuulumispostaus

Tämä talvi kyllä todella vaatii pitkää pinnaa, hevosen liikuttaminen ei ole ollut liian helppoa kyllä. Milloin on joka paikka jäässä, milloin sataa lunta 50cm, milloin lumet sulaa ja on saakelin liukasta jne. Noh, mutta ei passaa valittaa. Kaikesta kurjuudesta huolimatta Otto on saanut liikuntaa aika hyvin, ja sen huomaa siinä että ponin kunto on tainnut ihan huomaamatta kasvaa!

Tänään käytiin raviradalla, tarkoituksena saada ponin höyryjä päästeltyä ja ehkä jopa vähän väsytettyä sitä. Ja pyh. Otto oli todella säpäkkä alussa, kyttäili ja säpsyili kaikkea ja olisi halunnut mennä koko ajan kovempaa. 
Käynnin jälkeen ravailtiin pari kierrosta rataa ympäri. Sittenpä me laukattiin suorat, ravattiin tai käveltiin muualla, mentiin niin monta kierrosta etten minä enää kestänyt laskuissa. Silti vaan poni onnellisena kipitti minkä jaloistaan pääsi eikä kyllä minkäänlaisia väsymyksen merkkejä ollut ilmassa. (Verrattuna viime talveen, silloin mentiin maksimissaan 5 kierrosta ja Otto oli jo melko puhki)
Loppuverkaksi hölkättiin eteen alas pari kierrosta hyvää ja sujuvaa ravia. Kyllä se Otto tuntui kuitenkin rennommalta ratsastuksen jälkeen, meikäläistä kyllä meinasi jo hapottaa kun kevyttä ravia mentiin niin monta kierrosta. :D 
Toisaalta kyllä ihana huomata tuo muutos ponissa, ennen niin laiska pullaponi on nyt ihan tulta ja tappuraa ja nauttii kun pääsee menemään kovaa!

Muuten ollaan suurimmaksi osaksi maastoiltu, pakkasilla mentiin jäällä, käyty raviradalla ja muutaman kerran käyty kentällä pyörähtämässä. Otto on ollut välillä melkoisen rasittava tapaus, kun sillä on sen verran aina virtaa että se meinaa vähän töhöttää ja touhottaa, mutta ehkäpä sekin tässä kevään mittaan tasoittuu. 
Omaan silmään näyttää siltä että poni olisi jopa hiukan laihtunut! Treeniä vaan vielä lisää niin kohta Otto on hyvin hoikka poika. ;) 

Eipä meidän elämään muuten kummoisia kuulu, ehkäpä keväämmällä olisi myös paremmin mahdollista saada kuvamateriaalia ponista, toivossa on hyvä elää. Näillä samoilla linjoilla jatketaan, koulutreeniin palataan kunhan kenttä on semmoisessa kunnossa että siellä pystyy kunnolla ratsastamaan. Palataan taas jossain vaiheessa!