Pieni päivitys

Tässä meidän puuhailuja, kuvat kertoo aika hyvin. Kokeiltiin ratsastusta päitsillä, no problem siinäkään. Ja ollaan nyt treenattu maastakäsin juttuja jonkin verran, Otto alkaa aika hyvin päästä jyvälle tuosta paikallaan olosta. Siis minä sanon "seis" ja ponin pitää seistä paikoillaan siihen asti että minä menen kyykkyyn, silloin poni saa taas liikkua (tarkoituksena tietenkin se että poni liikkuisi minun luo kun kyykistyn ;) ).

Tiistaina poni oli vähän epämääräisen tuntuinen, vasemmalta puolelta lavassa ja rintalihaksissa aika hyvät jumit, joten niitä epäillään vaivan aiheuttajiksi. Tänään, keskiviikkona, poni liikkui taluttaessa hyvin, syynättiin kolmen ihmisen voimin ponin jalat ja lihakset. Ei siitä muuta oikein löytynyt kuin ne lihasjumit. Noh, lämpölinimenttiä runsain mitoin jumikohtiin ja takki päälle, ponille nimittäin. Se on nyt niin yksäri, on oma MSM purnukka ruokinnassa ja nyt sitten tarhataan poutakelillä loimi päällä. ;) 

Mutta, palataan taas, tämä oli nyt vain tämmöinen nopea pikkuinen päivitys meidän arjesta.

Eipä olis maalis-/huhtikuussa uskonu että ponilla uskaltaa aitaamattomalla kentällä ratsastaa päitsillä, ilman satulaa. Hienoin ♥

Enkä olis uskonut, että voin sen aitaamattomalla kentällä laskea irralleen, ja että se silti seuraa mua. Ihku Otto! ♥

Suloinen ponittaja, huomatkaa ihku vihreä rusetti tukassa!

(2 ekaa kuvaa ©Nea, vika kuva ©Hanna)

Pitkästä aikaa esteentapaisia!

Täksi päiväksi ei alunperin suunniteltu mitään erikoista, mutta jotenkin se ajatus lähti käsistä ja sisko päätyi rakentamaan meille kentälle vähän erikoisempia esteitä. Koska siis oikeat tolpat ja puomit ovat odottamassa maalausta, niin kyllä hätä keinon keksii! ;) (Viimeksihän ollaan hypätty helmikuussa, joten taukoa on ihan reilusti!)

Maapuomeina/kavaletteina mentiin kolmea vanhaa estetolppaa, sekä ensimmäiset pikku loikat otettiin kahdesta tolpasta viritellylle n. 20cm "korkealle" esteelle.
Seuraavana testattiin pysty, joka oli koristeltu oksilla ja kukkasilla, ja lopuksi loikittiin vielä heinäpaalieste.

©Hanna

Poni oli kyllä ihan huippu! Uskomatonta, miten tuosta ponista on kuoriutunut ihan huippu harrasteponiini! Pikkuisen piti pystyä katsoa ensimmäisellä hypyllä, sekä hypätä tarpeeksi kaukaa ja korkealta että varmasti yli päästään, mutta kun poni tajusi jutun juonen niin sehän alkoi oikein imeä esteelle!
Kuskia vähän jänskätti heinäpaalieste, koska se oli niin kapea. Mutta pyh, no problem sanoi poni. Oli aika hauskaa, niin kuskilla, ponilla kuin kuvaajalla/esteiden rakentajalla. Ihanaa mielenvirkistystä! :)

©Hanna

Eilen sisko pisti meidät töihin, ja minun piti vaatia Ottoa oikeasti liikkumaan. Ja herranjestas! Ponihan yhtäkkiä alkoi liikkua ihan uudella tavalla, ja minähän olin siellä selässä ihan naantalin aurinkona! :D Hieno tunne kun ponista alkaa saada enemmän ja enemmän irti. Pikkuhiljaa siltä pystyy vaatimaan vaikeampia asioita, kyllä se siitä, ajan kanssa.

©Hanna

Huomisen tai ylihuomisen poni on vapaalla, jompana kumpana päivänä on sitten juoksutusta. Ensi viikolla olisi sitten tarkoitus maastoilla, hypätä lisää (siskon kanssa lähti mielikuvitus laukkaamaan ja alettiinkin jo suunnitella että mistä kaikesta sitä voikaan esteitä rakentaa) ja tottakai tuuppailla siskon valvovan silmän alla. On se helpompaa kun on joku katsomassa ja sanomassa miltä homma näyttää!

Mutta nyt lähden juhannuksen viettoon, palaillaan taas.

Oikein Hyvää ja Rauhallista Juhannusta Kaikille!

Maastoilusta selviydytty ehjänä ja jopa tyytyväisinä

Ensimmäinen oikea ja kunnollinen maastoreissu tehty Oton kanssa. Perjantaina illalla suunnattiin tallille, vähän ehkä jännittäen tätä meidän "järkevää" kokoonpanoa ensimmäistä maastoa ajatellen. Eli siis Otolle lainakuski kyytiin ja minulla ratsuna 5v suokkitamma, jolle olin aikaisemmin ratsastanut tämän vuoden puolella kaksi kertaa, kentällä. Noh, mutta viime kesänä maastoretkillä tamma oli oikein fiksu ja rohkea, joten sen puolesta ajateltiin sen olevan hyvä kaveri ponille.

Viime kesänä Leko-Tallilla

Kentällä alkuun pyörittiin pieni hetki, sai hepat vähän katsella toisiaan ennen possujunan muodostamista. Kuskit veti viimeiset syvät hengenvedot ja otettiin suunta kohti puskia. Pikkuisen jännitti miten Otto käyttäytyy metsässä, kun en ole varma onko sillä milloin viimeksi, jos koskaan, maastoiltu metsissä.
Poni sitten yllätti ja oli kuin oikea maastomopo, pikkuisen säikähti yllättäen puskista lentoon pyrähtänyttä lintua.
Metsäreitti sujui hyvin, minun ratsuni kyttäili joitakin kohtia, Otto näkyi tulevan tyytyväisenä perässä. Metsästä tultiin pienelle hiekkatielle missä otettiin hurja (hurjan pieni) pätkä ravia, siitäkin selvittiin ehjin nahoin! Yksi jännittävämpi kohta matkalle osui, nimittäin tien ali menevä pieni puro oli sateiden vuoksi kasvanut niinkin isoksi että se oli melkein kosken tapainen, kova kuohunta siitä kuului. Minun heppani sitä kauhistui eikä halunnut mennä siitä kohtaa, niinpä pistettiin minun suuri ja rohkea poniini menemään edeltä. Otto yllätti taas positiivisesti ja ohitti kohdan. Pikkuisen ponia jännitti, mutta luotti siihen ettei ratsastaja pakota menemään mihinkään ikävään paikkaan, ja oikeastaan poni sitten koskea katseli kiinnostunut ilme naamallaan. Pohti varmaan viitsisikö sinne mennä uimaan. ;)

©Nea, toukokuulta. Onpas otsapanta jäänyt hassusti..

Kotimatka sujui hyvin, tamma oli vähän kiireinen ja Otto ei niin kiireinen. Lenkki kesti noin tunnin, käynnissä, mutta Otto oli silti hikinen. Liekkö kuumuus vai jännittikö kuitenkin sen verran. Testattiinpa tallilla sitten samalla sekin miten poni suhtautuu ulkona tapahtuvaan letkutukseen. No, ei siinä mitään ihmeellistä. Eikä ötökkämyrkyn suihkuttamisessa. (suihkepullot on ollut vähän pelottavia Oton mielestä, mutta eilen sunnuntainakin sain ihan rauhassa suihkutella myrkkyä siihen, ehkä poni pikkuhiljaa tajuaa että se on vaan omaksi parhaaksi).

Hyvä reissu, hevoset oli fiksuja ja ratsastajilla iloinen mieli maaston jälkeen, näinhän sen kuuluu mennä. Ottokin vaan paranee koko ajan, se on rauhallisempi, seesteisempi, järkevämpi ja välillä se jopa tuntuu ajattelevan ennen toimintaa. ;)

Kysymys teille, arvon lukijat

Huh tätä kuumuutta! Toisaalta en valita ollenkaan, koska henkilökohtaisesti itse pidän kuumasta kesäisestä säästä, mutta täytyy myöntää että ajatus ratsastushousujen jalkaan vetämisestä ei aiheuta ainakaan riemun kiljahduksia. Vaikka pöksyt ovatkin uudet ja ihkun punaiset, niin silti. Mutta, asiaan!

Kiinnostaisiko Teitä lukea myös muita kuin vain hevosiin (tai tässä tapauksessa poniin) liittyviä postauksia? Esimerkiksi nyt jotain "lifestyle" tyylisiä kirjoituksen tynkiä? 

Oton kanssa arki sujuu niin tasaiseen että siitä on välillä vähän tylsä mitään kirjoittaa. Huomenna olisi tarkoitus suorittaa ensimmäinen oikea maastoreissu ponin kanssa, saas nähdä miten käy. ;) Tosin, itse en ponin kyytiin kapua, vaan lainakuski ja minä siirryn astetta korkeamman pelin satulaan. Saan tallin omistajalta lainaan nuoren suokkitamman jonka olisi tarkoitus Ottoponille näyttää fiksua käyttäytymismallia maastossa. Tästä lisää tuonnenpana, jos reissu onnistuu.

Vuoro on teidän, arvon lukijat! Kertokaa mielipiteenne, mitä haluatte lukea, mitä haluatte tietää minun (ja Oton) touhuiluista, vinkatkaa postausehdotuksia, mitä vain! Sana on vapaa ja olisin kiitollinen jos edes joku vaivautuisi aikaansa käyttämään pienen tovin ja jakamaan mielipiteensä!

PS. Tähän tyyliin meidän parit viimeiset ratsastukset on sujuneet, ei sitä aina jaksa olla niin tosissaan. ;)

Oton kuulumisia

Jospa kokeilisin vähän Oton kuulumisia kirjoitella, ei meidän elämään kovin suurta ja ihmeellistä kuulu.

Pari kolme viikkoa sitten Otto oli vajaan viikon lomalla, kun se sitä ennen oli ollut epämääräisen tuntuinen ratsastettaessa. Ei siis ontunut (paitsi yhtenä päivänä kun polki kiven päälle) mutta oli vähän haluton ja könkkö. Loman jälkeen kevyttä liikkumista hömppäillen ja juoksuttaen. Viime viikon alussa sain Otolle hierojan paikan päälle tarkastamaan lihasten tilanteen.
  Ja kunten arvelinkin, poni oli aika lailla jumissa kokonaisuudessaan. Sehän tosin on kyllä näkynyt Oton liikkeissä, kovin rajoittuneen pituiset askeleet sillä on ollut. Lannerangassa ja jossain nikamassa oli jumia, takajalat jumissa myös ja vasen takanen etenkin. Hieroja epäili, että koska oikea takanen on Oton huonompi jalka, niin vasen takanen on sitten joutunut tekemään enemmän töitä oikean laiskotellessa, niinpä se on sitten jumiutunut enemmän.
  Lavat oli kanssa jumissa, vasen lapa erityisesti. Sitä avatessa Otto alkuun vastusteli jonkun verran, mutta kun jumi alkoi aueta niin kyllä ponin ilme muuttui aika hurjasti! :) Nopeasti poni tottui uuteen ihmiseen ja uuteen tilanteeseen, ja kyllä se oikeasti nautti hieronnasta! Välillä Otto haukotteli paljon ja välillä seisoi silmät puoliksi kiinni nautiskellen. Lapoja varten hieroja antoi ohjeeksi itsekin välillä pyöritellä etujalalla ympyrää, niin kuulemma saa niitä lavan jumeja auottua.
  Hieroja suositteli pitämään seuraavan päivän ponilla vapaana, mikä kävi oikein hyvin. Jäinkin innolla odottelemaan seuraavaa ratsastusta. Niin, ja kävinhän minä ponin kevyesti ratsastamassa ennen hierontaa, vähän käyntiä ja ravia ilman satulaa. Periaatteessa poni meni ihan kivasti, mutta ai että miten tahmea se oli.

Hieronnan jälkeen ratsastus tuntui aika helpolta edelliseen kertaan verrattuna! Poni oli tosi letkeän tuntuinen ja jo heti alkuun se nosti selkäänsä ihan uudella tavalla! Ei menty kuin puolisen tuntia, askellajit läpi fiilistellen ponin hienoja liikkeitä. ;) Oli kyllä tyytyväinen kuski sen ratsastuksen jälkeen, kunpa se fiilis jatkuisi tulevaisuudessakin. Hieroja kyllä pistetään tilaukseen taas jonkun ajan päästä, kun kerta noin hyvää tekee ponille.

Eli torstaina ratsastin ponin, perjantaina juoksutin kun nämä helteet alkoivat. La ja su poni sai olla vapaalla koska oli ihan älyttömän kuuma, ja poni sai hoitaa lihaksiaan piehtarointihieronnalla. :D
  Tänään onkin "mukavat" kahdeksan astetta lämmintä, niin ei ainakaan ole liian kuuma reenailla koulua. Hohhoh, ei nyt ihan näin kylmää keliä olisi tarvinnut tulla, mutta minkäs teet. Toisaalta luulisi ponilla nyt olevan energiaa liikkua parin vapaan jälkeen näin viileällä säällä. Katsotaan miten käy, vai onko poni jäänyt lomafiilikseen. ;)

Ypäjä - sinne ja takaisin ;)

Elikkäs lupailin teille turinoida vähän reissusta Ypäjälle. Matkaan lähdettiin siis 13 päivä tiistaina, aamulla ihanassa vesisateessa. (Tosin tähän väliin voinkin huomauttaa että eihän se aamuinen vesisade ollut kuulemma mitään, pikkusen oli paikat tulvinu täällä idässä sillä välin kun me nautittiin etelämmässä auringosta!)

Navigaattori ei halunnut mennä minun kulkemia reittejä pitkin, joten päästiin, tai "päästiin", ajelemaan joitain maisemareittejä pitkin. Noh, ei voi valittaa kun kuitenkin perille päästiin ja vielä ihan ihmisten aikaan.
Perillä ennen avainten paikantamista suunnattiin tottakai kaupoille! ;) Ihan ensimmäinen kohde olikin Ratsuriihi, sieltä mukaan tarttui Otolle keväisen pirteä vaaleanvihreä satulahuopa (nokun se oli tarjouksessa!) ja mätsäävät rusettikumilenksut ("Nokun eihän nää maksa kun vitosen! Sun on pakko ottaa nää!"). Niinpä niin, oltiin oltu paikan päällä noin viisitoista minuuttia ja minä olin jo aloittanut tuhlaamisen.
  Ratsuriihestä matka jatkui paikalliseen ruokakauppaan josta shoppailtiin evästä sen verran että seuraavaan aamuun selvittäisiin.

tunt-t. Cloris eli Roosa

Kyläkierrokselta ajeltiin takaisin Opiston alueelle, Kurssikeskus oli nyt määränpäänä. Sieltä löydettiinkin avaimet meidän hulppeaan majoituspaikkaan. Huh, ja joskus tuli sanottua siitä miten meidän Kanervan asuntolan makuuhuoneet oli pienet. Löytyipä jotain vertailukohtaa, hyvä kun mahduttiin yhtä aikaa laskemaan jalat sängyiltä lattialle. ;) No ei pidä valittaa, sängyt oli ihan jees ja huomattiin myös että Kurssikeskuksen seinien paksuus oli ihan yhtä hyvää laatua kuin opiskelija-asuntoloiden.
  Hetken huilimisen jälkeen lähdettiin tekemään kävelykierros ja moikkaamaan heppoja. Vertin bongasin jo heti tarhasta, Ipetuksen ja toverit sitten kakkostallista. Oli hauska nähdä tuttuja heppoja, ja kaikkein hauskinta olikin se kun näin kenet olin saanut tunnille, Koviksen nimittäin! ♥

sh-o. Ypäjä Arska, aika hieno eikö?

Kierroksen jälkeen palailtiin koomaamaan kämpille, menihän se aika hevostalli.nettiä selatessa ja ihmetellessä ihmisten uusavuttomuutta. Seiskan jälkeen siirryttiin ratsikoulun puolelle haahuilemaan. Voi, oli kyllä hurjan ihanaa päästä pitkästä aikaa rapsuttelemaan superponi Kovista!
  Tunnilla oli minun lisäkseni siskoni A-hevosellaan Roosalla, sekä yksi siskon rempparatsastajatoveri A-hevosellaan Ellalla. (Ellahan taisi joskus 2012 vuoden puolella blogissa esiintyäkin kun sitä hetken aikaa hoisin.)
  Aloitettiin tunti ihan vain suoraan ratsastuksella, kulmat kuitenkin huolellisesti ratsastaen. Tätä tehtiin käynnissä ja ravissa. Sitten mentiin pääty-ympyrällä ravia ja laukkaa, tehtiin myös siirtymisiä oikein huolellisesti niin ympyrällä kuin suorallakin. Ei siis tehty mitään ihmeellisempiä temppuja, vaan harjoiteltiin perusratsastusta. Pitäisi itsekin Oton kanssa muistaa tarkasti ratsastaa kaikki siirtymiset ja taipumiset.
Oli kyllä ihan huippu tunti! Kovis kulki tosi hyvin ja itsestäkin tuntui ihan siltä että osasin jopa ratsastaa! Laura on vaan niin hurjan hyvä opettaja! Niin, oltiin siis Lauran pienryhmätunnilla, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan. Tunti oli todellakin hintansa väärti, sekä 411 ajetun kilometrin arvoinen! ;)

Laitetaan Koviksestakin nyt kuva, vaikka vanha ja huonolaatuinen onkin.

Keskiviikko menikin minun osaltani sitten haahuillessa vähän siellä täällä ja odotellessa pääsykokelasta. Sen verran meidän suurinpiirtein aikataulu venähti, että käytiin katsomassa siskon ja Roosan 70cm rata keskiviikkokisoissa. Sekin oli hauskaa, päästä seuraamaan kisahyörinää. Kaikki oli hauskaa. :D Eli voittekin arvata, oli ihan huippu reissu!
  Taidan jättää Oton kuulumiset seuraavaan kertaan, eihän tätä muuten jaksa kukaan lukea!

Ypäjäcityssä oli jo ihan kesä! 

And that's who I am

Again

Jep, mulla on t-paita joka todistaa tämän.

Kiitos, kumarrus ja hyvää yötä kaikille.