sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Varustepostaus

Kokeillaanhan mitä tästä tulee, eli siis luvassa olisi jonkunlaista kuvamateriaalia meidän (enimmäkseen Oton) varusteista!



Tämä kyseinen satula on kyllä minun, mutta vaikka sen kaiken järjen mukaan piti olla Otolle sopiva, niin eipä se vaan olekaan. Kyseessä siis Wintec 500 cair koulupenkki. Liian kaareva meille, joten jos joku haluaa hyväkuntoinen ja melkein uuden satulan niin ottakaapa yhteyttä!
Meillähän on myös yleissatula, Wintec sekin. Se on tällä hetkellä Joensuussa vastinhihnojen vaihdossa, sillä siitähän yksi hihna napsahti kesken maastoreissun poikki, sekä toisen katkeaminen oli ihan hilkulla.
Ja kuvassa näkyvä 50cm neopreenisatulavyö on nyt myös minun, tuli satulan kanssa samaa matkaa. 



Oi onnea, kun avasin paketin joka sisälsi ihanat Sprengerin jalustimet! Tällehän siis löytyy kaveri, samoin kun tuolle jalustinhihnalle. Jalustimet löysin Facebookista kirppikseltä ja jalustinhihnat ovat siskon käsialaa.



Nyt täytyy myöntää että en muista mistä nämä jalustimet ovat tulleet. Sprengerit syrjäyttivät nämä, mutta vain siiheksi kunnes koulusatula löytyy. Sitten käy niin, että Sprengerit menevät koulupenkkiin ja nämä jalustimet jäävät siihen Wintecin yleissatulaan joka jää meille "este/-maastosatulaksi".



Mustat CH suitset, näissä oli myös turpahihna mutta se oli vähän liian pieni Oton päähän. Suitsien mukana tuli otsapanta kirkkailla koristekivillä, tuo nykyinen on Kuopion Hööksistä hommattu pääkallopanta.



Näissä suitsissa on kuolaimina kolmipalat joiden keskipala on litteä ja kuolainrenkaat "normaalit". Nämä tuntuvat sopivan Otolle oikein hyvin.



Kakkossuitsina meillä on tämmöiset nettikirppikseltä hommatut Eurohunterin ruskeat suitset. Ei mitkään uudet eikä superkauniit, mutta ajavat asiansa hyvin. Ainoa miinus on, että suitsien mukana tulleet ohjat ovat töppökaulaiselle ponille liian pitkät.



Kuolaimina näissä suitsissa toimii oliivikolmipala. 



Sitten meillä on myös hackamoret. Kuolaimen ostin käytettynä ja muut suitsien osat ovat suitsista jotka tulivat Oton mukana.



Nämä tummanruskeat issikkaohjat ostin siksi, kun Varkauden Agrissa ei silloin ollut muita cob-koon ohjia ja Otto tarvitsi uudet ehjät ohjat. Nämä on kyllä siitä näppärät, että ne on helppo ja nopea kiinnittää. Nyt nämä ovat noissa ruskeissa suitsissa ohjina.



Tässä näkyykin osa suurin osa meidän suojista. Jännesuojat ja lyhyet hivutussuojat ovat melkein jokapäiväisessä käytössä, pitkät hivutussuojat ovat entisen vuokraponin "jäämistöä" ja toimivat niin sanottuina rymyämissuojian, eli irtojuoksutuksessa ja metsälenkeillä maastossa. Lisäksi meillä on vielä Oton mukana tulleet siniset jännesuojat ja ruskeat vähän liian pienet jännesuojat. Ja mustat tarraputsit. 



Ensimmäiset pintelit joihin on samanvärinen satulahuopa olemassa. Lisäksi meillä on jokunen tavallinen valkoinen pinteli ja muutama harmaa pinteli. 



Löytyyhän meiltä myös ihan tavan nivelkuolaimetkin.




Tällä hetkellä Otolla on käytössä musta Waldhausenin riimu jossa on pehmusteet turvan päällä sekä niskassa. Kivat päitset muuten, mutta näin karvanlähtöaikaan nuo pehmusteosat keräävät hyvin kaikki irtokarvat. Lisäksi Otolla on myös musta Horse Guradin riimu ja turkoosi riimu Hööksistä. 



Ja lisäksi tämä Schockemöhlen harmaa riimu joka tarttui mukaan alennusmyynneistä. Tätä ei ole vielä käytetty, sillä en ole halunnut liata sitä nyt karvanlähtöaikana. :D 



Jokaisen poniratsukon vakiovaruste, eli häntäremmi! ;) Nythän meillä ei ole enää ollut tarvetta tälle, mutta onhan se hyvä olla olemassa.



Ottoahan alkuaikoina talutettiin tällä, minun tekemällä ketjunarulla. Tätäkään ei ole onneksi enää elokuun jälkeen tarvinnut käyttää.



Tämän ihanan pinkin juoksutusliinan ostin Kuopiosta, ja se on ollut kyllä jo ahkerassa käytössä. 



Tässäpä näkyykin jokunen loimi ja satulahuopa. Ylimmäisenä on nettikirppikseltä ostettu fullneck sadeloimi, sen alla on ruskea fullneck fleeceloimi. Sitten meillä myös on sininen Horzen highneck sadeloimi sekä turkoosi fleece, nämä kaksi tulivat Oton mukana. Sitten on myös muutama ohuempi sadeloimi hyvässä tallessa odottelemassa kevään sateita. 
Niin ja onhan meillä myös kaksi heijastinratsastusloimea. Ja yksi harmaa armeijan viltti. 



Tässä näkyykin vähän paremmin näitä meidän huopia. Päällimmäisenä on ruskea Gold Medal- huopa, sen alla harmaansinertävä True Rider huopa, sitten punainen huopa joka on ollut minulla kohta varmaan sen kymmenen vuotta ja alimmaisena tummansininen perushuopa joka maksoi 5e.
Sitten meillä on myös oranssi huopa ruskeilla kanteilla, vaaleanvihreä Lamicellin huopa, pinkki huopa tummanruskeilla kanteilla ja petrolin sininen huopa. Ja toinenkin Horzen huopa, vähän samantyylisen harmahtava kuin tuo True Rider. 



Tuo neopreenivyö tuli tosiaan koulusatulan mukana ja on melkein tuliterä. Huopaakin on käytetty vain kerran, ja lyhyesti satulan sovituksen ajan. 



Tuossa mehupullossa on laimennettua betadinea, sitten Hexocil- shampoota ja takana on Effolin jouhien selvityssuihke.



Tämmöinenkin on joskus tullut hankittua, kimoshampoo. No mutta toisaalta, Hippoksen mukaanhan Otto on ruunikonkimo. ;)





Harjapakin sisältöä. Vasemmalla näkyy ensiapuosastoa, on Cothivetiä, pumpulia, linimenttiä. Lisäksi kaiken tavaramäärän alla on jossain myös kannukset, Helosania, letityskuminauhoja ja mitähän kaikkea. Oikealla näkyy sitten sinkkivoidetta, kuumemittari, kaviokoukku, nyppimisveitsi, korvapallot ja mittanauha.



Harjaosasto onkin melko karvainen... Sieltä löytyy pinkki Macig Brush, sininen piikkisuka, sininen perusharja, jouhiharja ja ruskea pehmeä luonnonharjaksinen harja. Settiin pitäisi vielä lisätä kumisuka. 



Tässä onkin edessä meidän harjapakki ulkopuolelta, sitten tuollainen työkalupakki johon on hyvä laittaa kaikkea ylimääräistä roinaa. Sen päällä näkyy minun kypärä, talvihanskat, satulasaippua ja valjasrasva, arnikageeli, ja leipäpussi. 



Ison pakin alin kerros näyttää tältä, siellä on kaikkea vähän käytössä olevaa tavaraa. Naruriimu, vanha riimunnaru, muutama harja, kuminauhoja yms. 
Pakin yläkerroksessa säilytän ylimääräiset jalustimet, päitset, kuolaimet yms. mitä voin ehkä tarvita lähiaikoina.

Tässä vaiheessa mainitsen että kuvaamatta jäi meidän juoksutusvyö ja sivuohjat, ja varmasti hirveä kasa muuta tavaraa. Löytyy kaikkea loimivyöstä hikiviilaan ja paljon muuta siltä väliltä.




Tässäpä sitten vielä minun raippani. Ensimmäisenä on Fleckin tasapainotettu kouluraippa, sen jälkeen tulee ihana blingi kouluraippa jonka taisin ostaa 2013 vuoden Horse Showsta. Sitten on vielä tuo yleisraippa joka on ollut minulla jo pitkään.


Huhhuh, olisikohan siinä nyt esitelty tärkeimmät. Kysykää ihmeessä jos joku jäi mielestänne puuttumaan!
Ja kiitos apukäsille! ;)

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Pari videopätkää

Aina ei mene niinkun Strömsössä...
Linkki videoon.


Välillä taas onnistutaan.
Linkki videoon.

Ja välillä ponin pitää venytellä koipiaan.. ;)

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Tietokoneen kanssa ongelmia

Valitettavasti postauksia ei tällä hetkellä tule, sillä nyt on ilmennyt ongelmia tietokoneen kanssa. Se ei tunnista uutta nettitikkua eikä se nyt muutenkaan toimi kunnolla. Voi huoh... Toivottavasti kone saadaan toimimaan mahdollisimman nopeasti, pidetään peukkuja!

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Maastoilua maastoilua

Eilen Otto sai olla vapaalla, tänään sitten lähdettiin maastoilemaan. Jo kuntoon laitettaessa Otto oli vähän häslä ja höyrysi kuin mikäkin kisaponi. ;)
Ulkona Otto kuitenkin rauhoittui, ja päästiin hyvin matkaan. Mentiin ensin mökkitietä pitkin, siellä tehtiin käynnissä vähän avoja ja pohkeenväistöjä sekä temponvaihteluita. Ravissa pyrin saamaan Ottoa kuulolle, välillä maastossakin pitää yrittää leikkiä kouluponia. Ravissakin tehtiin temponvaihteluita, ja Otosta löytyi aika hienon letkeää ja jopa isoa ravia kun se malttoi pysyä rentona.
Takaisin päin tullessa raviin löytyi vielä yksi vaihde lisää. ;) Loivassa ylämäessä tehtiin muutama laukannosto, tuli aika kivan tuntuisia pyöreitä ja ilmavia nostoja! Välillä Otto meinasi heittäytyä villiksi, nakkeli niskojaan ja pisti turbovaihteen silmään. Minä vain nauroin selässä, on tiedättekö aika mahtava tunne, että se entinen laiska poninpullero haluaa nyt vapaaehtoisesti liikkua!

Maisemaa mökkitieltä, ©Hanna

Käytiin vielä raviradalla ravaamassa ja laukkaamassa muutama kierros. Hieronta ja maastoilu on kyllä tehnyt Otolle hyvää. Poni on mukavan letkeä sekä liikkuu reippaasti ja mielellään. Raviradalta poistuttiin toista reittiä mitä normaalisti, niin tuli samalla kahlattua hangessa. Ottoa piti vain vähän rajoitella vauhdin kanssa, pikkuisen turhan reteesti poni lähti lumipenkkaa kohti tarpomaan. :D
Tallin tienhaarassa Otto valitsi sen mökkitien ja minä annoin mennä. Naureskelin vain että nyt taisi ponilla mennä reitit sekaisin. Touhukkaasti Otto tallusti menemään, kunnes jonkun ajan kuluttua se pysähtyi ja taisi tajuta mokansa. :D

Oli kyllä taas mukava maastoreissu, ihanaa kun Otosta on tullut niin reipas! Ja vielä hyvällä tavalla reipas, enää se ei käytä energiaa säpsyilyyn ja pöllöilyyn, vaan ihan siihen liikkumiseen. Tuon energian kun saisi kestämään tulevaisuuden koulu- ja estetreeneissä. Maastoilua vain tarpeeksi useasti niin eiköhän mielenkiinto muuhunkin tekemiseen kestä. Odotan vain innolla lumien sulamista, sillä nyt metsäreitit ovat niin umpihankea ettei niille uskalla lähteä seikkailemaan.

Noniin, mutta näihin höpinöihin onkin hyvä lopettaa tällä kertaa!

maanantai 23. helmikuuta 2015

Maastoilua ja laukanvaihtoja

Kuulumisia kuulumisia, mitähän sitä osaisi kirjoitella oikein tänne. Noh, eipä meille oikein mitään ihmeellistä kuulu. Muutaman kerran ollaan käyty kentällä pyörähtämässä, mutta suurimmaksi osaksi ollaan maastoiltu ratsain ja taluttaen sekä käyty hölkkäämässä raviradalla.
Otosta on alkanut kuoriutua ihan super maastoponi, taitaa tuo luottamuspuoli olla jo ihan kivalla mallilla meillä. :) Raviradalla kruisailu on kyllä ihan parasta, poni kulkee rennon letkeää hölkkää, laukat nousee aika kivan pyöreästi ylämäkeen siellä ja "alkuverkkalaukan" jälkeen ponista löytyy paljon vaihteita.
Tänäänkin käytiin vielä viiden aikaan pyörähtämässä radalla, ensin ravattiin kierros, sitten yhteensä noin puolitoista kierrosta laukkaa, sekä vasenta että oikeaa. Lopuksi ravailtiin reilu kierros ja voi että miten kivaa ravia Otto taas esitti! Loppukäynneissä se ei enää hyydy, vaan kävelee selän läpi reippaasti korvat hörössä ja katselee maisemia. :)



Mutta ai niin! Ollaanhan me kuitenkin keretty pikkuisen uutta juttua kokeilemaan, nimittäin laukanvaihtoa! Tässä yksi päivä ajattelin vain kokeilla mitenkähän tuo vaihtaminen onnistuisi, kun Oton laukan laatu on parantunut aika paljon kesästä. Hyvä etten pudonnut hämmästyksestä selästä, Otto nimittäin teki puhtaan vaihdon ihan hups vaan! Eikä se edes tuntunut mitenkään erityisen vaikealta. Super poni!
Ja pari päivää myöhemmin kokeilin ihan mielenkiinnosta uudestaan, niin kyllä, Otto osaa tosiaan tehdä laukanvaihdon kunhan vain kuski osaa pyytää. Muutama vaihto tuli ristiin, mutta myös puhtaita vaihtoja saatiin. Kunhan kelit ja kentän pohja paranevat, niin tästä onkin ihan huippuhyvä jatkaa treenejä!

Meillä oli viikonlopun ajan kokeilussa yksi koulusatula, harmi vain se oli vähän liian kapea, mutta olipa kyllä kiva edes muutaman kerran päästä istumaan koulupenkkiin. Sopiva koulupenkki on nyt kyllä ihan pakko saada! Että jos joku tietää kaarevahkoon/kaarevaan, leveähköön/leveään ja lyhyeen (paneelit max 45cm) ponin selkään sopivaa koulusatulaa, infotkaa mulle!


Viikonloppuna olisi luultavasti reissu Kuopioon, satulan palautusta ja ehkä hitusen shoppailua. ;) Tällä viikolla luultavasti maastoillaan enimmäkseen Oton kanssa, sillä nyt leutojen säiden vuoksi kenttä on melko liukas loskasta. Mutta ei se mitään, mikäs sen mukavampaa kuin maastoilla huippu ponilla jo ihanan valoisina iltoina!

PS. Viikonlopun aikana olisi myös suunnitteilla varusteiden kuvaamista, eli toivottavasti myös vihdoin ja viimein Varustepostaus!

PPS. Viime viikolla Ypäjältä tuli suru-uutisia, sillä ihana ensimmäisen vuoden nimikkoni Lasina oli jouduttu lopettamaan 17. päivä mahasta löytyneen kasvaimen vuoksi. Nuku hyvin kaunis tamma ♥


perjantai 13. helmikuuta 2015

Kuulumisia

Otollahan oli tämän kuun ensimmäisenä päivänä hieroja, ja alkuviikosta sitten soittelinkin eläinlääkärille että poni pitäisi rokottaa tässä lähiaikoina. Kävipä sitten niin hyvä tuuri, että ell pääsi tulemaan samana päivänä!
Vähän jänskätti rokotustilanne, sillä en yhtään tiennyt miten Otto piikkiin reagoisi. Mutta pöh, ponia vähän jännitti uusi vieras ihminen, mutta leipää nassuun niin hyvin meni. Otto pienesti reagoi ainoastaan siihen kun neula läpäisi ihon. Sen jälkeen ei mitään. Hieno poni!

Välillä on ollut ihanan aurinkoisia päiviä heppailla!

Otto saikin viettää sitten vähän rokotuslomaa/hermolomaa/lomaa ylipäätään. Minä ratsastelin tallin toisella hevosella ja puunailin Ottoa. Loman jälkeen aloitettiin liikutus suht kevyesti, lähdettiin talutuskävelylle maastoon. Voi että, kyllä huomasi että poni oli päässyt lomailemaan ja lataamaan akkuja! Otto käveli ihan hurjan reippaasti ja olisi halunnut ravata koko ajan. Ja nakkeli niskojaan kun ei päässyt menemään kovempaa. :D Otettiin pari hölkkäpätkää, niin pääsi poni oikomaan jalkojaan pikkuisen reippaammassa vauhdissa.
Pitää kyllä sanoa, että olen Otosta hirmuisen ylpeä! Se ei enää säikähtäessään yritä tulla ihmisen päälle, vaan kunnioittaa käsittelijäänsä. Nyt sen kanssa on mukava ja miellyttävä lenkkeillä, ei enää tarvitse pelätä sitä että se yrittäisi karata tai jyrätä.

©Nea

Kentällä on tehty vähän väistöjä yms. ja ollaan haettu hyvää ja reipasta liikettä kaikissa askellajeissa. Yksi päivä tässä meinattiin lähteä maastoon, mutta heti alkumatkasta metsästä alkoi kuulua kamalaa ryminää, ja siellähän olikin metsäkone töissään. Otto pelkäsi sitä niin kamalasti, että jätettiin se maastoretki toiseen kertaan. Mentiinkin sitten raviradalle ensimmäistä kertaa ilman kaveria. Ensin hölkättiin kierros verryttelyksi, sitten mentiin pari kierrosta niin, että suorat laukattiin. Lopuksi vajaa kierros hölkkää pitemmällä ohjalla ja sitten loppumatka käynnissä.
Otto meni tosi hienosti, käyttäytyi nätisti ja oli tyytyväinen kun pääsi liikkumaan reippaammin. Olenkin nyt ajatellut aloittaa "maastokuurin" päivien pidetessä. En itse ainakaan tykkää lähteä pimeällä maastoon ja sen vuoksi maastoilu onkin jäänyt vähemmälle. Nyt taas kun valoisaa on pitempään, voi töittenkin jälkeen lähteä vielä maastoon eikä pimeys heti yllätä.

©Nea

Eilen Otto sai vapaapäivän ja tänään Milla käy sillä ratsastamassa. Viikonlopuksi ei ole mitään suurempia suunnitelmia, mennään vaan fiilispohjalla. :)

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Vuosi yhteiseloa Pienen ja Keltaisen kanssa

Tänään tosiaan on minun ja Oton ensimmäinen vuosipäivä, minun ensimmäinen vuoteni hevosenomistajana ja Oton ensimmäinen vuosi yksityisponina. Niin se aika rientää, tuntuu kuin vasta äsken olisin jännityksellä ollut Leko-tallin toimistossa kirjoittamassa ponin kauppakirjaa ja omistajanvaihdos papereita. Mutta myös toisaalta tuntuu kuin Otto olisi ollut minun jo paljon pitempään. Paljon on vuoden aikana opittu, on ollut ylä- ja alamäkiä, hankalia hetkiä, mutta paljon myös niitä hyviä hetkiä. Ja loppujen lopuksi, päivääkään en tästä vuodesta vaihtaisi. :)

Ja tähän loppuun saatte kuvien kera pienen tiivistelmän minun ja Oton ensimmäisestä yhteisestä vuodesta.

Helmikuu 2014


Helmikuun ensimmäisenä päivänä Otosta tuli virallisesti paperilla minun ponini. Tämän ensimmäisen kuukauden aikana kohotettiin ponin kuntoa ja nautiskeltiin maneesitallin luksuksesta. Vaikka olin Ottoa ratsastanut pitkään ennen sen ostoa, en ollut sille silti mitenkään tuttu ihminen, ja ponihan sitten testaili minua (ja myös muitakin) ihan urakalla mm. karkailemalla ja jyräämällä.

Maaliskuu 2014



Maaliskuussa, tai oikeastaan helmikuun lopussa jo, Otto muutti minua lähemmäs Heinävedelle. Matka sujui hyvin, ja ensimmäiset hetket uudella tallilla ponilla meni vain ihmettelemiseen eikä se muistanut olla tuhma. :D Edelleen meillä oli kunnioituksen kanssa ongelmia, Otto ei kiinnittänyt ihmiseen juuri huomiota, karsinassa se oli ihan kamala. Ratsastaessa se testasi että onko pakko. Maaliskuussa käytiin myös ensimmäiset maastoreissut ponin kanssa, onnistuneesti!

Huhtikuu 2014


Huhtikuussa saatiin vähän edistystä ratsastuksessa, Otto alkoi liikkua välillä jo ihan mielellään ja sen askel alkoi muuttua pidemmäksi. Ponin käytös oli vieläkin vähän hankalaa, mutta kuitenkin alkanut jo parantua. 

Toukokuu 2014


Toukokuussa Otto nautiskeli mutakylvyistä ja auringonpaisteesta. Ratsastuspuoli oli samoilla linjoilla kuin huhtikuussa. Huono satula vain sai kuskille aikaan mukavan pienen asentovirheen, jonka korjaaminen on edelleen käynnissä.. 

Kesäkuu 2014





Kesäkuussa Otto edelleen nautiskeli mutakylvyistä ja minä kiitin onneani että olin ostanut Magic Brusheja. Juoksuttaessa Otto liikkui jo tosi kivasti. Koska oikeita esteitä ei ollut, niin rakenneltiin omia esteitä ja Otosta kuoriutui oiva pieni "maastoeste"poni! Kesäkuussa kerettiin kokeilemaan myös päitsillä ratsastamista. Luottamus ja kunnioitus alkoi olla paremmalla mallilla ja Otto oli yleensä suurimman osan ajasta mukava käsitellä. Kesäkuussa Otto tosin myös saikkuili sen mysteeriontuman vuoksi, joka myöhemmin selvitettiin lihasjumeista johtuvaksi. 

Heinäkuu 2014



Heinäkuussa luotin Ottoon paljon enemmän kuin aiemmin, ja Otto myös käyttäyti oikein mainiosti. Päästiin myös Leko-tallin opettajan tunnille. Tunnin aikana sain ajatuksesta kiinni miten Oton kuuluisi liikkua. Kesän aikana meidä satula oli alkanut tuntua epäsopivalta ja alkoi haitata Oton liikkumista valumalla liikaa eteen. Joten kesän aikana Otolla ratsastettiinkin paljon ilman satulaa. Heinäkuu oli ehkä mukavin kuukausi Oton kanssa siihen mennessä. :)

Elokuu 2014



Elokuussa edessä oli jonkun verran muutoksia. Ensimmäinen ja pienin oli Oton uusi kampaus. Peikkotukasta ratsuponiharjaan. ;) Suurempi muutos oli muutto toiselle tallille. Tällä tallilla oli tarjota paremmat puitteet, esim. aidattu kenttä, säännölliset tarhausajat, pesukarsina ja monipuoliset maastoreitit. Sekä hyvä estekalusto. 
Otto suhtautui muuttoon aivan hurjan hyvin, se oli uudessa paikassa kuin se olisi aina ollut siellä! 

Syyskuu 2014



Syyskuussa Otto pääsi kokeilemaan irtohypytystä. Vaan eiköhän tuo joskus tuntiponiaikoinaan ole tuota hommaakin tehnyt, konkarin ottein poni hoiti homman kotiin!
Tässä kuussa käytiin tutustumassa uusiin hienoihin maastoreitteihin, ja alkujännityksestä päästyään Otto rakastui etenkin metsäreitteihin. 

Lokakuu 2014


Lokakuussa ratsastusta haittasivat vaihtelevat kelit, ja suurimman osan ajasta kenttä olikin ihan koppurajäässä. Mutta päästiin myös muutaman kerran ratsastamaan ihan kunnolla, ettei ihan kokonaa jäänyt tuo kouluratsastus unholaan. Syyskuussa hypättiin jo melko säännöllisesti, niin lokakuussahan ne estetreenit sitten jo loppuivatkin. 

Marraskuu 2014


Marraskuussa kahlailtiin välillä lumessa, välillä sohjossa. Otto pääsi ensimmäisen kerran kokeilemaan ohjasajoa, ja yhtä ryntäystä lukuun ottamatta poni toimi siinäkin hommassa tosi hienosti! 

Joulukuu 2014



Joulukuussa Otto pääsi raviradalle rallittelemaan, käväistiin jäällä pieni lenkki kokeilemassa miten poni siihen suhtautuu. Kentän kunnon mukaan päästiin myös ratsastamaan jokusen kerran "oikeasti". Pakkasilla hömppäiltiin ilman satulaa. 

Tammikuu 2015



Tammikuun ensimmäiset päivät Otto sai ottaa loman kannalta, sitten käytiin muutaman kerran maastossa ja raviradalla hölkkäämässä. Otto sai myös vähän uusia kivoja varusteita alennusmyynneistä. :) 

Nykyään Otto on ihan huippumukava poni, se on yleensä miellyttävä ratsastaa, tekee mielellään töitä, se ei enää yritä karkailla ja on ihanan helppo käsitellä. Uuden tallin rutiinit ja rauhallinen ilmapiiri tuntuvat sopivan Otolle todella hyvin, se on hirmu tyytyväisen oloinen. Niin, ja Pikkupihlajassahan Otto oli tullut läpi tarhasta jossa oli sähkölanka ja lankku. Leko-tallilla Otto karkaili tarhasta. Nykyään Otto on lanka-aidassa, jossa ei nyt paljon lumen vuoksi kierrä sähkö. Eikä se minun tietääkseni ole kertaakaan yrittänyt karata sieltä. 
Nykyään Ottoa voi taluttaa pelkällä tavallisella riimunnarulla, myös vieraatkin ihmiset. Jos Otolla on joskus sellainen "karkailupäivä", niin sen näkee onneksi etukäteen ponin olemuksesta ja käytökseen voi varautua. Otosta on kuoriutunut ihan mahtavan ihana ja kiltti poni, joka kunnioittaa ihmistä ja joka yrittää parhaansa.

Kulunut vuosi on ollut mahtava ja toivottavasti meillä on Oton kanssa edessä vielä monta yhteistä vuotta!