Ulkona Otto kuitenkin rauhoittui, ja päästiin hyvin matkaan. Mentiin ensin mökkitietä pitkin, siellä tehtiin käynnissä vähän avoja ja pohkeenväistöjä sekä temponvaihteluita. Ravissa pyrin saamaan Ottoa kuulolle, välillä maastossakin pitää yrittää leikkiä kouluponia. Ravissakin tehtiin temponvaihteluita, ja Otosta löytyi aika hienon letkeää ja jopa isoa ravia kun se malttoi pysyä rentona.
Takaisin päin tullessa raviin löytyi vielä yksi vaihde lisää. ;) Loivassa ylämäessä tehtiin muutama laukannosto, tuli aika kivan tuntuisia pyöreitä ja ilmavia nostoja! Välillä Otto meinasi heittäytyä villiksi, nakkeli niskojaan ja pisti turbovaihteen silmään. Minä vain nauroin selässä, on tiedättekö aika mahtava tunne, että se entinen laiska poninpullero haluaa nyt vapaaehtoisesti liikkua!
Maisemaa mökkitieltä, ©Hanna
Käytiin vielä raviradalla ravaamassa ja laukkaamassa muutama kierros. Hieronta ja maastoilu on kyllä tehnyt Otolle hyvää. Poni on mukavan letkeä sekä liikkuu reippaasti ja mielellään. Raviradalta poistuttiin toista reittiä mitä normaalisti, niin tuli samalla kahlattua hangessa. Ottoa piti vain vähän rajoitella vauhdin kanssa, pikkuisen turhan reteesti poni lähti lumipenkkaa kohti tarpomaan. :D
Tallin tienhaarassa Otto valitsi sen mökkitien ja minä annoin mennä. Naureskelin vain että nyt taisi ponilla mennä reitit sekaisin. Touhukkaasti Otto tallusti menemään, kunnes jonkun ajan kuluttua se pysähtyi ja taisi tajuta mokansa. :D
Oli kyllä taas mukava maastoreissu, ihanaa kun Otosta on tullut niin reipas! Ja vielä hyvällä tavalla reipas, enää se ei käytä energiaa säpsyilyyn ja pöllöilyyn, vaan ihan siihen liikkumiseen. Tuon energian kun saisi kestämään tulevaisuuden koulu- ja estetreeneissä. Maastoilua vain tarpeeksi useasti niin eiköhän mielenkiinto muuhunkin tekemiseen kestä. Odotan vain innolla lumien sulamista, sillä nyt metsäreitit ovat niin umpihankea ettei niille uskalla lähteä seikkailemaan.
Noniin, mutta näihin höpinöihin onkin hyvä lopettaa tällä kertaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti