Maastoilusta selviydytty ehjänä ja jopa tyytyväisinä

Ensimmäinen oikea ja kunnollinen maastoreissu tehty Oton kanssa. Perjantaina illalla suunnattiin tallille, vähän ehkä jännittäen tätä meidän "järkevää" kokoonpanoa ensimmäistä maastoa ajatellen. Eli siis Otolle lainakuski kyytiin ja minulla ratsuna 5v suokkitamma, jolle olin aikaisemmin ratsastanut tämän vuoden puolella kaksi kertaa, kentällä. Noh, mutta viime kesänä maastoretkillä tamma oli oikein fiksu ja rohkea, joten sen puolesta ajateltiin sen olevan hyvä kaveri ponille.

Viime kesänä Leko-Tallilla

Kentällä alkuun pyörittiin pieni hetki, sai hepat vähän katsella toisiaan ennen possujunan muodostamista. Kuskit veti viimeiset syvät hengenvedot ja otettiin suunta kohti puskia. Pikkuisen jännitti miten Otto käyttäytyy metsässä, kun en ole varma onko sillä milloin viimeksi, jos koskaan, maastoiltu metsissä.
Poni sitten yllätti ja oli kuin oikea maastomopo, pikkuisen säikähti yllättäen puskista lentoon pyrähtänyttä lintua.
Metsäreitti sujui hyvin, minun ratsuni kyttäili joitakin kohtia, Otto näkyi tulevan tyytyväisenä perässä. Metsästä tultiin pienelle hiekkatielle missä otettiin hurja (hurjan pieni) pätkä ravia, siitäkin selvittiin ehjin nahoin! Yksi jännittävämpi kohta matkalle osui, nimittäin tien ali menevä pieni puro oli sateiden vuoksi kasvanut niinkin isoksi että se oli melkein kosken tapainen, kova kuohunta siitä kuului. Minun heppani sitä kauhistui eikä halunnut mennä siitä kohtaa, niinpä pistettiin minun suuri ja rohkea poniini menemään edeltä. Otto yllätti taas positiivisesti ja ohitti kohdan. Pikkuisen ponia jännitti, mutta luotti siihen ettei ratsastaja pakota menemään mihinkään ikävään paikkaan, ja oikeastaan poni sitten koskea katseli kiinnostunut ilme naamallaan. Pohti varmaan viitsisikö sinne mennä uimaan. ;)

©Nea, toukokuulta. Onpas otsapanta jäänyt hassusti..

Kotimatka sujui hyvin, tamma oli vähän kiireinen ja Otto ei niin kiireinen. Lenkki kesti noin tunnin, käynnissä, mutta Otto oli silti hikinen. Liekkö kuumuus vai jännittikö kuitenkin sen verran. Testattiinpa tallilla sitten samalla sekin miten poni suhtautuu ulkona tapahtuvaan letkutukseen. No, ei siinä mitään ihmeellistä. Eikä ötökkämyrkyn suihkuttamisessa. (suihkepullot on ollut vähän pelottavia Oton mielestä, mutta eilen sunnuntainakin sain ihan rauhassa suihkutella myrkkyä siihen, ehkä poni pikkuhiljaa tajuaa että se on vaan omaksi parhaaksi).

Hyvä reissu, hevoset oli fiksuja ja ratsastajilla iloinen mieli maaston jälkeen, näinhän sen kuuluu mennä. Ottokin vaan paranee koko ajan, se on rauhallisempi, seesteisempi, järkevämpi ja välillä se jopa tuntuu ajattelevan ennen toimintaa. ;)