Otto ennen ja nyt

Tuli tässä yksi päivä pohdiskeltua semmoista, että miten paljon Otto onkaan muuttunut ajan mittaan. Suurin muutos on tuntunut tulevan nyt sinä aikana kun ollaan asuttu Senjan tallilla, rutiinit ja säännöllinen päivärytmi pitää näemmä pienen ponin pääkopan ojennuksessa.

Tallikäyttäytyminen

Ennen: Varkaudessa ja Heinävedelläkin ekassa paikassa Otto oli melkoisen läheisriippuvainen eikä tykännyt yhtään olla yksin tallissa. Käytävällä kiinni ollessaan tai karsinassakin Otto huuti ja pyöri, ei kiinnittänyt lähellä olevaan ihmiseen minkäänlaista huomiota ja saattoi yrittää jyrätä päälle.

Muistuikin mieleen viime kesän alusta, kun yritin karsinassa Oton kavioita puhdistaa, muut hevoset oli ulkona ja ponin pään sisään ei sitten muuta mahtunutkaan. Pitkän aikaa sai taistella ettei poni minua seinään lytännyt ja että se ylipäätään nosti kavionsa ja antoi pitää sen  ylhäällä tarvittavan ajan. 

Heinäveden ensimmäisessä paikassa uskalsin kokeilla käytävälle kiinnittämistä vasta pikkuisen aikaa ennen muuttoa, kun Otto tuntui olevan niin mahdoton että pelkäsin sen karkaavan heti kun edessä ei olisikaan karsinan ovea. Se kyllä sujui ihan hyvin, mutta välillä siinäkin Otto unohti ihmisen olemassaolon kokonaan. Plus Otollahan oli se surullisen kuuluisa (jo Pikku Pihlajasta lähtien) taipumus karata karsinasta joko pujahtamalla oven raosta tai rynnimällä ihmisen päältä.

Nyt: Nykyään Oton voi hoitaa tallissa kaikessa rauhassa vaikka se olisikin siellä yksin. Voit laittaa sen karsinaan tai käytävälle, sillä ei ole enää mitään väliä. Ainoastaan tammojen kiimojen aikaan Otto on vähän urpo ja olevinaan niin Suurta Oria että ihan naurattaa katsella sen menoa. 

Karsinassa Otto ei enää jyrää ihmistä seinään, väistää ja on rauhassa. Ja mikä parasta, enää se ei koe tarvetta karkailuun. Miten ihana on hoitaa ponia, kun ei tarvitse koko ajan vahdata sitä milloin se yrittää päästä karsinasta pois. 

Taluttaminen

Ennen: Varkaudessa, sekä myös Heinäveden ensimmäisessä paikassa Ottoa talutettiin joko naru suussa tai ketjunarulla niin että ketju tuli turvan päältä. Siltikin poni pääsi, vähän liian usein, karkailemaan. Tosin ketju turvanpäältä taluttaessa karkailu oli hyvin harvassa, jos taluttaja muisti olla hereillä koko ajan eikä antanut ponille mahdollisuutta päästä karkuun. Heinäveden ekassa paikassa Otto teki myös sitä, että talliin vietäessa se jumitti ovelle ja siitä sitten rynni irti. Muistan sillon 2014 keväällä kun siskon kanssa roikuttiin kumpikin ponin päitsissä kiinni ja siltikin se välillä sai itsensä riuhdottua karkuun.. Huhhuh, oi niitä aikoja..! Niin, ja Otollahan oli myös outo tapa karata kun sitä vietiin tarhaan. Se saattoi hyvinkin rynnätä irti juuri tarhan portilla!

Varkaudessa Otto myös harrasti sitä, että ulkokentälle mennessä se repäisi itsensä irti ja laukkaili ohjat iloisesti liehuen johonkin vapaaseen tarhaan syömään.

Nyt: Ketjunaru on aikaa sitten haudattu varustelaatikon pohjalle. Parina ensimmäisenä päivänä Senjalla sitä käytettiin ihan varmuuden vuoksi, mutta nopeasti poni kotiuitui niin hyvin ettei järeämpää narua tarvittu. 

Otolla on käytössä ihan tavallinen riimunnaru ja nykyisin poni on perässä vedettävä haahuilija. Oton karkailut taitaa olla yhden käden sormilla laskettavissa, siis tämän nykyisen tallin aikana. Kentälle menokaan ei ole ponista niin kamalaa että pitäisi yrittää karata. Tarhaankin ponin voi viedä ihan helposti, enää poni ei edes tunnu miettivän karkaamista. 

Ratsastaminen

Ennen: Otto ei hyväksynyt tuntumaa, liikkui pää ylhäällä, selkä alhaalla ja kyttäsi kaikkea mahdollista sekä sitten säikähtäessään tykkäsi rynnätä "karkuun". Maastoillessa se keksi jotain pelottavaa eikä millään suostunut menemään sen kohdan ohitse. Yritti jopa hypätä pystyyn, pukitella ja peruuttaa ojaan. 

Ylipäätään ratsastaessa eteenpäin liikkuminen oli kovan työn takana. Loppuajasta ensimmäisessä Heinäveden paikassa Otto alkoi kovasti myös kompuroida kentällä. Kenttää oli ruvettu uudistamaan ja siihen oli ajettu soraa. Kiviä oli siis paljon ja kentän pohja melko kova, joten Otto herkkäkoipisena ei uskaltanut kunnolla siinä pohjalla liikkua. Siitä en kyllä ponia syytä. 

Nyt: Nykyään Otto on "automaattinyökky", liikku tuntumalla, pää alhaalla ja selkä ylhäällä. Kyttääminen on vähentynyt todella paljon, mutta semmoinen pieni kyttääminen taitaa kuulua ponin perusluonteeseen, ja eipä se kyllä enää haittaa. :)

Jos Otto säikähtää, se ei enää juurikaan tee äkkilähtöjä, vaan säpsähtää tai ottaa pienen väistöaskelen. Eteenpäin liikkuminen sujuu ponilta jo mainiosti ja usein se on jopa reipas ja haluaa itse mennä reipasta vauhtia eteenpäin. 

Maastoilu onnistuu nykyään tosi hyvin, käydään kävelemässä ja hölkkäilemässä myös ilman satulaa. Jumituksia poni ei enää harrasta ja kyttääminen on normaalia ja "säikkymiset" melko helposti etukäteen havaittavissa. 

Kompurointi on jäänyt hyvän pohjan myötä, maastossa kivisillä kohdilla Otto vähän kompastelee kivien jäädessä ikävästi jalan alle, muuten tätäkään ongelmaa ei enää ole. 

Syöminen

Ennen: Otto tuppasi olemaan hurjan nopea syömään! Se saattoi huitaista heinäkasansa alle puolessa tunnissa. Sitä voikin miettiä miten rattoisa yö ponilla oli, jos se söi heinänsä jo ennenkuin tallista sammutettiin valot. Ulkona ahmiminen oli samanlaista, oli heinäkasa miten suuri tahansa, Otto imuroi sen mahaansa kamalan nopeasti. Oton maha olikin useasti vähän löysällä, muutenkin poni reagoi stressiin tms. vatsallaan. 

Nyt: Nykyäänhän Otto saa kaksi kertaa päivässä puoli litraa Racing Pony- rehua heiniensä lisäksi. Yksi kerta pohdinkin siinä ponin syödessä että miten ihmeessä tuo possuponi voi syödä ruokansa niin hitaasti! Heiniäkään Otto ei enää imuroi niin kamalaa vauhtia, vaikka tottakaihan se on vieläkin ihan mahdoton ahmatti. Maha on ollut hyvässä kunnossa nyt, kun se ei ahmi niin kamalaa vauhtia eikä sillä ole tarvetta stressata. 

Tottakai tässä puolentoista vuoden aikana meidän välinen luottamus on muuttunut myöskin aivan hurjasti, ja varmasti moni näistä muutoksista johtuu ihan siitä. Mutta uskon myös, että rauhallinen talliympäristö, osaavat käsittelijät ja rutiinit ovat suurelta osin muutoksen takana. Poni on tyytyväinen ja uskotteko miten ihanaa on katsella omaa ponia kun on se on niin onnellisen oloinen elämäänsä! :)

Pitkästä aikaa blogin ääreen.

Vuorokaudessa ei vaan tunnu enää tunnit riittävän kaikkeen puuhaan mitä haluaisi tehdä. Töissä menee suuri osa päivää + Oton ja Topin liikutukset sekä ehkä tunti jostain kohtaa jolloin voin vaan istua sohvalla ja vähän latailla akkuja.
Nyt kun minäkin teen säännöllisesti aamu- ja iltavuoroja, on viikkorytmit ihan hukassa, iltavuoropäivinä ei muuta kerkeä tekemään kuin nopsaan käydä liikuttamassa Oton ja juosta töihin. Ja sitten niitä ihania iltavuorosta aamuvuoroon työvuoroja, voin sanoa että aivot menee kiinni joskus puoliltapäivin. :D

Eilen tein taas iltavuoroa ja tänään menin aamuvuoroon. Eilen kävin aamulla Oton kanssa maastoilemassa, edellisenä päivänä mentiin koulua ihan hikeen asti. Tänään ratsastin ensin Topilla, tehtiin käynnissä voltteja ja haettiin sitä asetuksen läpi menemistä. Ravissa humppailtiin kahdeksikolla rauhallista ravia ja yritin säilyttää tasaisen tahdin. Topi meni tosi hyvin, ajattelin että kolmen vapaan jälkeen niin tuulisella säällä se olisi ollut lentoon lähdössä. Mutta mitä vielä, ei se edes kytännyt mitään ja oli ihanan rento!

Oton kanssa menin ilman satulaa, alkuverkat kaikissa askellajeissa vähän löysemmällä ohjalla. Sitten tehtiin kokorataleikkaata koko ajan, siinä suorilla vaikka mitä siirtymisiä ja temponvaihteluita, kaikissa askellajeissa. Lopuksi ravattiin kahdeksikolla.
Tänään Otto ei ollut ihan super, mutta liikkui ihan kivasti ja herne ei mennyt nenään kun kerran tai pari.

Nyt kun Hanna oli viimeksi käymässä kotona, reenailtiin Oton kanssa ravi-laukka-ravi- siirtymisiä. Nehän on olleet Otolle tosi hankalia, ja mulle myös, kun Otto heittää selän alas, pään ylös ja minä en osaa tehdä mitään.
Kokeilin kerran ratsastaa Otolla silloin gramaaneilla (voi jestas miten hankalaa!) niin liekkö se auttanut vai mikä, mutta ainakin sen jälkeen laukasta raviin siirtymiset on sujuneet paljon helpommin! Nyt jos oikeasti saisi nuo siirtymiset sujumaan, ei olisi ollenkaan mahdoton ajatus käydä pyörähtämässä joskus jossain pikkukisoissa. :)

Ja sitten vähän ei hevosiin liittyvää asiaa:

Pääsin vihdoin ja viimein 10 vuoden odotuksen jälkeen näkemään livenä mun lempparibändin The Offspringin!!!!! Ja eturivistä tottakai! ;)
Oli kyllä niin huippua, Hanna vielä onnistui saamaan bändin rumpalin rumpukapulan keikan lopuksi.
Oltiin siis Jurassic Rockissa Mikkelissä, nähtiin siellä myös Haloo Helsinki, Kaija Koo, Stamina jne. Olipa pitkästä aikaa kiva käydä vähän jossain muuallakin kuin tallilla, vaikka tokihan minä kävin ponin ratsastamassa ennen lähtöä.

Tässäpä teille kärsivällisille tämmöinen pieni tilannepäivitys ja tiedote että hengissä ollaan. Jospa nyt syksyn mittaan kerkeäisin taas blogia aktiivisemmin päivittämään. Joitain postausideoitakin on jo mielessä, toivotaan että ehdin ne toteuttamaan! :)

Heinäkuun juttuja

Pahoittelen taas kuvien heikkoa laatua, mutta tähän on nyt tyydyttävä.

5. heinäkuuta meillä oli tosiaan meidän omat kisat. Osallistujia saatiin loppujen lopuksi ihan kivasti, ristikkoluokassa oli 3 lähtöä, 60cm 4 lähtöä ja 80cm 3 lähtöä. Katsojia saatiin tosi kivasti paikalle ja oli kyllä kivaa! Vaikkakin me Oton kanssa näytettiin vähän hyppäämisen mallia niin että meikäläinenkin sai maistella hiekkaa. Tosin, halasin ponia sen verran tiukasti että putosin suoraan jaloilleni. Ja verryttelyssä. 

Radalla tuo "kamala" laine ei haitannut ponin menoa ollenkaan. Mutta, saman tempun Otto teki Hannan kanssa 80cm luokassa, verkassa kauhisteli tuota estettä ja Hannakin sai maistaa hiekkaa. Radalla valitettavasti osuivat sitten vähän tuohon laineeseen ja pudottivat sen, ajan puolesta olisivat olleet voittoratsukko.

Hanna sitten piti mulle ja Otolle estetuntiakin tässä joku aika kisojen jälkeen. Mun esteistunnan korjausta, ennen kuvasta näkee hyvin miten tyypillisesti ponnistan hyppyyn varmaan enemmän kuin hevonen, lonkkakulma liian suurena ja yläkroppa liian suorana.

Hyvin Hanna sai taottua oppia munkin päähän ja istunta näytti jo ihan siedettävältä!

Ollaan myös treenailtu koulua, maastoiltu ja tehty kaikenlaista. Eilen ratsastin Otolla ilman satulaa kentällä, tehtiin paljon väistöjä ja avoja käynnissä, ravissa siirtymisiä ja temponvaihteluita, laukassa reipasta etenemistä. Lopuksi myös muutamat raviväistöt ja niiden jälkeen Otto tuntui ravaavan tosi kivasti!

Tänään mentiin suht lyhyesti kentällä ilman satulaa askellajit läpi ja harjoiteltiin laukannostoja sekä laukasta raviin siirtymisiä. Lähdettiin sitten käymään uittopaikalla kahlailemassa ja kastelemassa ponin heinämahaa. ;) 

Blogikirppis päivitetty!

Päivitin blogikirppikseen paljon uusia myytäviä tavaroita, eikun shoppailemaan vaan! ;)

Otsikon keksiminen on kyllä vaikeaa

Tänään viimeisen lomapäivän kunniaksi ratsastin kolme hevosta, auringon paahtaessa ja tietenkään ei nahkassa ollut aurinkorasvaa kuin niskan tatuoinnin kohdalla. Tämä kostautui sitten iltapäivään mennessä, ja voi kamala kun nahka on nyt punainen kuin rapu! Paitsi siitä niskan tatskan kohdalta, kyllä siinä hyvin huomaa että ei se aurinkorasva ole ihan turhake.. Noh, vahingosta viisastuu ja muistanpa kyllä seuraavana aurinkoisena päivänä hölvätä sitä rasvaa kunnolla.

Mutta, takaisin hevosjuttuihin. Tänään oli tarkoituksena vähän hypätä.
Otto jo laitumella oli tosi jännittynyt, ilmeisesti paarmat kiusasivat sitä niin paljon. Poniraukka juoksi ympäriinsä laidunta, mikä on siis Otolle erikoista sillä yleensä se ei turpaansa nosta ruohikosta. Eilen sunnuntaina ratsastin Otolla koulua, tehtiin siirtymisiä ja laukannostoja keskihalkaisijalla. Pystyttiin eilen käyttämään koko kenttää, puskissa ei ollut mörköjä.
Toisinkuin tänään. Liekkö siellä pitkänsivun pusikoissa ollut oikeasti joku mörkö, nimittäin Otto ei olisi halunnut mennä lähellekään sitä sivua. Päästiin kuitenkin pitkää sivua kulkemaan, Otto tosin oli ihan super jännittynyt ja oli valmis ponkaisemaan karkuun pienestäkin äänestä. Lisäksi toisen lyhyen sivun pusikoissa lintuja vaani joku vieras kisu, sekin aiheutti ponille päänvaivaa.
Olikin oikein mukava ja rento fiilis aloittaa päivän hyppelöt. ;)

Tänään mentiin kolmen esteen innaria, okseri-pysty- sarjaa yhden askeleen välillä ja loppuun pikkupystyä sekä isompaa pystyä. Aluksi Otto teki esteille ihan mielenkiintoisia loikkia, mutta kun päästiin vauhtiin niin hypytkin alkoivat olla sujuvampia.

Oton jälkeen ratsastin Topilla. Topiakin hirvitti pitkä sivu, joskin Topi malttoi kuunnella minua sen verran että ihan niin dramaattisia reaktioita ei tullut kuin Oton kanssa. Topin kanssa hyppyjen määrä pidettiin suht vähäisenä, jokunen hyppy muutamalla eri korkeudella reiluun 60cm asti ja that's it. Taas mukaan mahtui pari huonompaa hyppyä, mutta hyvien hyppyjen määrä kasvaa koko ajan! 

Lopuksi siirryttiin vielä toiselle tallille, jossa ratsastin pienellä vuonohevosella. Vauhtia siitä löytyi, jos ei muuta. ;) 

Tässä vaiheessa päivää alkoi olkapäitä poltella jo niin kovasti, että ratsastuksen jälkeen suunnattiinkin suorinta tietä kotiin pesuille ja rasvaamaan punottavia kärsivarsia. :D

Huomenna ja keskiviikkona olisikin tiedossa ensimmäiset työpäivät parin viikon lomailun jälkeen, ja täytyy myöntää että aikainen aamuherätys ei kyllä oikein innosta. Noh, sitten torstaina on jo onneksi reissu Ypäjälle tiedossa sekä sunnuntaina ne meidän kisat. Osallistujiakin saatiin sen verran että ylipäänsä on järkeä kisoja järjestää. 

Mutta ei auta, pakko se on lähteä nukkumaan että edes jotenkin jaksaisi aamulla herätä!

Lomalla viimeinkin.. ;)

Blogi on nyt ollut pienellä tauolla. Viime viikolla mulla alkoi loma ja juhannusviikon tosiaan vain lomailin ja latasin akkuja. 

Mitähän kaikkea tässä välissä on kerennyt tapahtua, en jaksa edes yrittää muistaa. Viime viikolla reenailtiin Oton kanssa koulua enemmän ja vähemmän tosissaan, maastoiltiin, mentiin ilman satulaa ja hypättiinkin vähän. 

Tällä viikolla maanantaina käytiin maastoilemassa ihanan lämpimässä säässä. Otto oli tosi rento ja leppoisa. :) Ja maanantaina menin myös Topilla ilman satulaa piiitkästä aikaa ihan yksin. ;) Hieno ruuna oli, ihanan rento ja rauhallinen sekin! :)

Tiistaina käytiin sama lenkki ilman satulaa. Tarkoitus oli ensin mennä kentälle, mutta runsaitten vesisateiden jälkeen kenttä oli kuravelliä joten suosiolla jätin kouluhommelit siltä päivältä väliin. Tällä kertaa Otto olikin aika säpäkkä, ei olisi uskonut että edellisenä päivänä oltiin menty ihan just sama reitti. Kivet oli pelottavia, oksat oli pelottavia, herranjumalatuollameneetie!- järkytyspysähdys sydän tuhatta ja sataa hakaten. Niin, yksi pätkä mökkitiellä on niin, että siinä on aukko josta näkyy hyvin järven yli ja sen järven takana on heti maantie. Ei tuon ponin korvien välistä aina ota selvää, kuitenkin tuolla on maastoiltu noin 10 kuukauden ajan ja nyt yhtäkkiä se tie sekä siellä liikkuvat autot oli kamalia. Noh, hetken aikaa Otto sai tuijotella silmät pullottaen sinne tielle, sitten jatkettiin matkaa kohti uusia kamaluuksia. 

Kotiinpäin Otto kulki taas sitä sen kisaponikäyntiä, eli hyvin ryhdikkäänä takajalkoja hyvin käyttäen tosi tarmokasta käyntiä. Nauroinkin siellä selässä että voi kun joskus poni esittäisi niin hyvää reipasta käyntiä kentälläkin. ;) Tyydyttiin tällä kertaa ottamaan vain jokunen pätkä ravia, vaikka Otto olisi selkeästi halunnut mennä aika paljon kovempaakin.

Eilen keskiviikkona menin Otolla kentällä koulua. Tehtiin paljon erilaisia siirtymisiä ympyrällä, ilman jalustimia. Ravi-käynti-ravi-siirtymisiä sekä paljon myös laukannostoja ravista sekä käynnistä ja laukasta raviin siirtymisiä. Hiki tuli kunnolla molemmille, mutta kyllä se poni sitten kulkikin tosi kivasti! Etenkin laukka-ravi-laukka- siirtymiset tuntuvat hyvin saavan Oton takajalat aktiivisiksi.

Ja ensimmäistä kertaa sain Oton ratsastettua niin hyvin pohkeen eteen ja rentouttamaan suunsa sekä leukansa. että tunnin jälkeen ponilla oli kunnolla sylkivaahtoa suupielissä ja huulissa!

Tänään, torstaina, ajattelin vähän hypätä molemmilla hepoilla, siis Otolla ja Topilla (olen siis Topiakin liikutellut vaikka siitä en aina kirjoitakaan). Vein kentälle ihan vain neljä puomia raviväleillä sekä rakensin yhden pystyn. Menin ensin Topilla. 

Vähän jännitystä aiheutti alkuun tuulinen sää, sekä pikkutallin rikkinäinen kattopelti joka paukkoi kamalasti tuulessa. Tallin omistajan mies sitten onneksi pelasti päivän ja kävi naputtelemassa kattopellin takaisin kiinni!

Topin kanssa otettiin ensin ravissa ja laukassa hyppyjä ihan minipienelle pystylle. Pikkuisen oli hakemista niin mulla kuin hevosellakin. Nostin sitten pystyn n. 50-60cm korkeaksi ja tultiin sitä vielä jonkun kerran laukassa. Hypyt suijuivat hyvin, paitsi ne pari kertaa jolloin mulle tuli joku jäätyminen ja jätin hevosen ennen estettä ihan yksin, silloin Topi ratkaisi roiskaisemalla hyppyyn kamikaze tyylisesti liian kaukaa. Kunhan muistin pitää tuntuman ja pohkeet mukana, paikat löytyivät melko hyvin. Huomasin tosin sen, että meinasin itse vähän hätäillä hyppypaikan kanssa ja ottaa ensimmäisen suunnilleen sopivan paikan hyppyyn. Kun muistin hillitä omia hermoja ja ratsastaa loppuun asti, löytyikin paljon parempia ponnistuspaikkoja!

Otto sitten aluksi aloitti kyttäämisen ja se ottikin kerran "lähdöt". Mutta kun raukka joutuikin siitä hyvästä jatkamaan laukkaamista, rauhoittui se nopeasti ja malttoi keskittyä töiden tekemiseen. Verkkailtiin ravipuomeja käyttäen ja tehtiin vähän laukannostoja. 

Ajattelin että Otto olisi ollut väsynyt eilisen rankemman ratsastuksen jäljiltä, mutta pah! Poni painoi menemään tosi reippaasti. Kyllä se on oikeasti tainnut ponin kunto parantua kun se jaksaa nykyään tosi hyvin tehdä hommia, eikä yksi rankka päivä saa sitä vielä väsymään!

Aloitettiin hypyt tuolla 50-60cm korkeudella, ensin laukka ei ollut oikein sujuvaa niin sen takia saatiin pari mielenkiintoista hissihyppyä.. Kun laukan vain sai pyörimään hyvin niin hypytkin alkoi sujua paremmin. 

Tultiin pystyä molemmista suunnista, oikeassa kierroksessa pidemmällä lähestymisellä ja vasemmassa lyhyellä. Nostin pystyä sitten muutaman kerran ja lopuksi se oli korkeimmillaan 90cm. Isommalle pystylle Otto alkoi oikein innostua ja sitä sai jopa pidättää ennen estettä! Ihan lopuksi laskin ylimmän puomin pois ja tultiin pienempää pystyä sitten "kisatyyliin". Eli tein välillä pidemmällä tiellä sekä sitten lyhyellä tiellä ja välillä esteeltä nopeasti kääntäen. Ottohan innostui siitä tosi paljon ja saatiinkin jopa semmoista rataestelaukkaa aikaiseksi!

Hienot ruunat, ei voi muuta sanoa! Molemmat on nyt liikkuneet tosi kivasti ja yhteistyö tuntuu pelaavan kummankin kanssa tosi hyvin. :)

Huomenna on luvassa rentoilua molemmille ja lauantaina varmaan molemmilla olisi vapaapäivä. Sunnuntaina jonkunlaista koulureeniä voisi kokeilla tehdä. Maanantaina yritetään pitää vielä pienet estetreenit ennen meidän kisoja. Mutta saa nähdä mitä tässä nyt saa aikaiseksi tehdä!

Ihana kesä!

Ja onnellinen pieni läskiponi joka pääsi nauttimaan laitumen herkuista vähäksi aikaa.