maanantai 3. maaliskuuta 2014
Olisikohan aika kysymyspostaukselle?
Nyt teillä lukijoilla olisi mahdollisuus kysellä mitä mieleen tulee! Jos kysymyksiä tulee tarpeeksi, niin vastaukset tulevat tosiaan kysymyspostauksen muodossa. Joten eikun vaan kyselemään!
sunnuntai 2. maaliskuuta 2014
Uudessa tallissa
Noh, uudessa ja uudessa. Otolle uudessa, minulle talli onkin jo vanha tuttu.
Perjantaina ratsastin Oton aika kevyesti, mutta kuitenkin tämä huippuunsa treenattu urheiluponi hikosi siitäkin vähästä.. Loimitettiin poni kuivumaan, puunattiin ja kasailtiin tavaroita. Ponin varusteet ja muutama paali heinää kuskattiin minun autossa, yllättävän paljon mahtuu pieneen amiscorollaan heppakamaa. ;)
Kerettiin käydä porukalla poikaystävän ja siskon kanssa syömässä hurjan terveellistä mäkkiruokaakin ennen trailerin paikalle saapumista.
Kun traileri saapui, oli aika ottaa poni käytävälle viimeisiä valmisteluja varten. Harjattiin Otto vielä siskon kanssa ja laitettiin pintelit ponille kun tähän hätään nyt ei ollut kunnon kuljetussuojia. Matka onneksi ei kestänyt kuin sen puolisen tuntia, niin luotettiin myös vähän siihen että poni ei kovin pahasti itseään kerkeä rikkoa matkan aikana.
Koppiin poni ei halunnut heti mennä, vähän piti tuijotella ja peruutella, mutta herkkujen avulla ja rauhallisella käsittelyllä saatiin ruuna koppiin suht helposti. Vähän se oli jännittynyt kun ovet pistettiin kiinni, mutta kyllä se aika hyvin matkusti.
Matkan aikana Otto oli stressannut kuitenkin jonkun verran, ja hionnut kaulalta ja lavalta. Kopista poni tuli kuitenkin rauhallisesti, vähän ihmetteli uutta paikkaa. Käytiin kentällä kävelemässä ponin kanssa, pikkuisen se katseli ihmeissään, tottakai, mutta käyttäytyi hyvin. Tallissa riisuttiin pintelit ja annettiin ruunalle vähän heinää. Ei se heti alkuun oikein malttanut syödä, mutta pikkuhiljaa se rauhoittui sen verran että alkoi maistella heiniään.
Käytiin sitten muut hevoset sisälle, ja Ottokin sai karsinanaapurinsa paikalle. Aika mieto oli tutustuminen, haistelivat toisensa ja varmaan noin tuntia myöhemmin karsinanaapuri nuoli jo Oton naamaa. :D
Eilen, lauantaina, käytiin poni tarhasta talliin ensimmäistä ratsastusta varten. Vähän poni oli jännittynyt vieraassa paikassa, mutta taas vähitellen se malttoi rauhoittua omaksi itsekseen. Kentälle taluttelin sitä hetken ja sitten nousin kyytiin. Kentällä oli katsomassa meitä sisko ja tallin omistaja. Otto käyttäytyi hyvin, kykeni välillä jopa keskittymään ratsastukseen ja alkoi hakea rennompaa muotoa ja liikkua kivasti läpi selän.
Tänään juoksutin ponin, hikeen asti se juoksenteli. Käytti niin hyvin jalkojaan että saatiin jopa takajalkojen väliin vaahtoa! Rauhoituttuaan poni liikkui kivan rennon letkeästi, siitä se lähtee, pikkuhiljaa.
Muut hevoset tuntuvat ihmettelevän kovin että mikä ihmeen keltainen pallero tuokin on. :D Niillä on hauskoja ilmeitä kun Otto tulee tarhaan, ja välillä ne toisessa tarhassa liikkuvat Oton kanssa samaa tahtia kun seuraavat ihmeissään sitä. Otto tuntuu vähän ehkä jännittävän suuria naapureita, kun se ei edes katsokaan oikein muihin päin. :D Pieni poni raukka, ennen se oli laumansa suurin ja uljain, nyt poniparka on koko tallin pienin otus.
Naapuri karsinan tamman kanssa se tulee toimeen hyvin, alkuun ne tarhaavat kaksistaan ennenkuin Ottokin siirtyy muun lauman joukkoon. Tamma ja Otto syövät heinää samalta kasalta vaikka kasoja onkin useampia. Hieno homma!
Perjantaina ratsastin Oton aika kevyesti, mutta kuitenkin tämä huippuunsa treenattu urheiluponi hikosi siitäkin vähästä.. Loimitettiin poni kuivumaan, puunattiin ja kasailtiin tavaroita. Ponin varusteet ja muutama paali heinää kuskattiin minun autossa, yllättävän paljon mahtuu pieneen amiscorollaan heppakamaa. ;)
Kerettiin käydä porukalla poikaystävän ja siskon kanssa syömässä hurjan terveellistä mäkkiruokaakin ennen trailerin paikalle saapumista.
Kun traileri saapui, oli aika ottaa poni käytävälle viimeisiä valmisteluja varten. Harjattiin Otto vielä siskon kanssa ja laitettiin pintelit ponille kun tähän hätään nyt ei ollut kunnon kuljetussuojia. Matka onneksi ei kestänyt kuin sen puolisen tuntia, niin luotettiin myös vähän siihen että poni ei kovin pahasti itseään kerkeä rikkoa matkan aikana.
Koppiin poni ei halunnut heti mennä, vähän piti tuijotella ja peruutella, mutta herkkujen avulla ja rauhallisella käsittelyllä saatiin ruuna koppiin suht helposti. Vähän se oli jännittynyt kun ovet pistettiin kiinni, mutta kyllä se aika hyvin matkusti.
Matkan aikana Otto oli stressannut kuitenkin jonkun verran, ja hionnut kaulalta ja lavalta. Kopista poni tuli kuitenkin rauhallisesti, vähän ihmetteli uutta paikkaa. Käytiin kentällä kävelemässä ponin kanssa, pikkuisen se katseli ihmeissään, tottakai, mutta käyttäytyi hyvin. Tallissa riisuttiin pintelit ja annettiin ruunalle vähän heinää. Ei se heti alkuun oikein malttanut syödä, mutta pikkuhiljaa se rauhoittui sen verran että alkoi maistella heiniään.
Käytiin sitten muut hevoset sisälle, ja Ottokin sai karsinanaapurinsa paikalle. Aika mieto oli tutustuminen, haistelivat toisensa ja varmaan noin tuntia myöhemmin karsinanaapuri nuoli jo Oton naamaa. :D
Tänään juoksutin ponin, hikeen asti se juoksenteli. Käytti niin hyvin jalkojaan että saatiin jopa takajalkojen väliin vaahtoa! Rauhoituttuaan poni liikkui kivan rennon letkeästi, siitä se lähtee, pikkuhiljaa.
Muut hevoset tuntuvat ihmettelevän kovin että mikä ihmeen keltainen pallero tuokin on. :D Niillä on hauskoja ilmeitä kun Otto tulee tarhaan, ja välillä ne toisessa tarhassa liikkuvat Oton kanssa samaa tahtia kun seuraavat ihmeissään sitä. Otto tuntuu vähän ehkä jännittävän suuria naapureita, kun se ei edes katsokaan oikein muihin päin. :D Pieni poni raukka, ennen se oli laumansa suurin ja uljain, nyt poniparka on koko tallin pienin otus.
Naapuri karsinan tamman kanssa se tulee toimeen hyvin, alkuun ne tarhaavat kaksistaan ennenkuin Ottokin siirtyy muun lauman joukkoon. Tamma ja Otto syövät heinää samalta kasalta vaikka kasoja onkin useampia. Hieno homma!
perjantai 28. helmikuuta 2014
Voi jännitys!
Ollaan matkalla Leko-tallille. Liikutetaan poni, pakataan tavarat ja odotellaan kyytiä . Poni siis muuttaa tänään uuteen kotiin, lähemmäs minua, jännää! :)
tiistai 25. helmikuuta 2014
Hyppelemistä himppusen
Maanantaina, eli eilen, mentiin ponin kanssa vähän puomeja ja pikkusen hypättiin. Kerrankin saatiin ihan kaksin kappalein reippaita poninhoitajia mukaan, sekä Toivo-kisu toimi myös hyvänä henkisenä tukena. ;)
Ponista jopa irtosi liikettä alkuverkassa kun reviteltiin, huh! Ja viimeisillä ravipuomeilla poni nosteli koipiaan ihan kunnolla. Hauskaa oli niin ponilla kuin kuskilla, ja vissiin myös kuvaajilla, ainakin meille saivat nauraa. :D
Kuvista kiitos Nealle!
sunnuntai 23. helmikuuta 2014
Englanti 2.2. - 6.2.2014 tiivistettynä
Sunnunaina 2.2. lähdettiin tädin, äitin ja tädin koiran kanssa ajelemaan kohti Helsinkiä, tarkemmin sanottuna Helsinki-Vantaa lentokenttää.
Lento Englantiin lähti kymmenen yli viisi illalla, perillä Gatwickissa oltiin puoli seitsemän aikaan (puoli yhdeksän Suomen aikaa). Reissuun lähdettiin siis minä ja täti.
Perillä lentokentällä käytiin ensin kaupassa, ja kyllä sitä ihmeteltävää riitti jo ihan perus ruokakaupassa!
Sitten vain taksilla hotellille, kirjauduttiin sisään ja suunnattiin huoneeseen. Pieni ja kostea, mutta kyllähän siellä asui sen vajaan viikon. :D
Maanantaina lähdettiin käymään Crawleyssa shoppailemassa, harjoituskierros Lontoota varten. ;) Kierreltiin eri kaupoissa, ensimmäisestä kenkäkaupasta löysin täydelliset unelma korkkarit! Ah, rakkaus ♥
Kivoja kauppoja, hienoja rakennuksia ja ihana ilma vaikka tuulikin jonkun verran. Illalla palattiin hotelliin väsyneinä mutta tyytyväisinä!
Tiistaina lähdettiin vähän erilaisemmalle reissulle, hakemaan pikkusisko työharjoittelupaikastaan. Sisko oli siis kolme kuukautta työharjoittelussa Kyra Kyrklundin tallilla, ja oli kyllä hurjan hieno kokemus päästä näkemään tallit, hevoset ja ihmiset! Ja hieno kokemus oli päästä tapaamaan itse Kyra! Onnistunut päivä tosiaan!
Keskiviikkona lähdettiin valloittamaan Lontoo. Kierreltiin katselemassa nähtävyyksiä, käytiin katsastamassa Harrods, syötiin ehkä hienoimmassa kahvilassa ikinä, shoppailtiin urakalla sekä lopuksi kruunattiin päivä seikkailemalla Lontoon kaduilla. :D Löydettiin juna-asemalle ja päästiin perille hotelliin ehjinä, tyytyväisinä, väsyneinä ja märkinä. Voi sitä vesisateen määrää kun oltiin Hyde Parkissa kävelemässä!
Torstaina aamusta suuntana oli lentokenttä, eli matka kohti kotia alkoi. Lento Suomeen oli nyt vähän kiinnostavampi kun lennettiin päivällä, mikä siis tarkoitti sitä että ulos näki jopa jotain.
Hieno reissu, Englantiin haluan vielä joskus päästä uudelleen, mutta oli kyllä ihana palata takaisin kotiin herra J:n luo, joka malttamattomana odottelikin tuliaisiaan. :D
Lento Englantiin lähti kymmenen yli viisi illalla, perillä Gatwickissa oltiin puoli seitsemän aikaan (puoli yhdeksän Suomen aikaa). Reissuun lähdettiin siis minä ja täti.
Perillä lentokentällä käytiin ensin kaupassa, ja kyllä sitä ihmeteltävää riitti jo ihan perus ruokakaupassa!
Sitten vain taksilla hotellille, kirjauduttiin sisään ja suunnattiin huoneeseen. Pieni ja kostea, mutta kyllähän siellä asui sen vajaan viikon. :D
Maanantaina lähdettiin käymään Crawleyssa shoppailemassa, harjoituskierros Lontoota varten. ;) Kierreltiin eri kaupoissa, ensimmäisestä kenkäkaupasta löysin täydelliset unelma korkkarit! Ah, rakkaus ♥
Kivoja kauppoja, hienoja rakennuksia ja ihana ilma vaikka tuulikin jonkun verran. Illalla palattiin hotelliin väsyneinä mutta tyytyväisinä!
Tiistaina lähdettiin vähän erilaisemmalle reissulle, hakemaan pikkusisko työharjoittelupaikastaan. Sisko oli siis kolme kuukautta työharjoittelussa Kyra Kyrklundin tallilla, ja oli kyllä hurjan hieno kokemus päästä näkemään tallit, hevoset ja ihmiset! Ja hieno kokemus oli päästä tapaamaan itse Kyra! Onnistunut päivä tosiaan!
Keskiviikkona lähdettiin valloittamaan Lontoo. Kierreltiin katselemassa nähtävyyksiä, käytiin katsastamassa Harrods, syötiin ehkä hienoimmassa kahvilassa ikinä, shoppailtiin urakalla sekä lopuksi kruunattiin päivä seikkailemalla Lontoon kaduilla. :D Löydettiin juna-asemalle ja päästiin perille hotelliin ehjinä, tyytyväisinä, väsyneinä ja märkinä. Voi sitä vesisateen määrää kun oltiin Hyde Parkissa kävelemässä!
Torstaina aamusta suuntana oli lentokenttä, eli matka kohti kotia alkoi. Lento Suomeen oli nyt vähän kiinnostavampi kun lennettiin päivällä, mikä siis tarkoitti sitä että ulos näki jopa jotain.
Hieno reissu, Englantiin haluan vielä joskus päästä uudelleen, mutta oli kyllä ihana palata takaisin kotiin herra J:n luo, joka malttamattomana odottelikin tuliaisiaan. :D
Valmistuminen
Hei vaan pitkästä aikaa!
Tässähän on keretty valmistua, ostaa poni, käydä Englannissa ja vaikka mitä. Voisinpa vaikka kirjoittaa tänään pari eri postausta, ettei tästä yhdestä venyisi aivan hurjan pitkä!
Tammikuun 24. päivänä oli reilun kahden vuoden opiskelun "loppuhuipennus". Aamulla kämpillä vielä siivoiltiin viimeisiä nurkkia, imuroitiin ja pyyhittiin pöytiä. Sitten vähän meikkiä naamaan, mekot päälle, korkkarit jalkaan ja eikun Oppilasruokalaan odottelemaan tilaisuuden alkamista.
Alkuun rehtori puheli pienen hetken, minkä jälkeen meille jaettiin todistukset ja mahdolliset stipendit, niin ja ruusut saatiin myös! Todistusten jälkeen syötiin vähän kakkua, juotiin kahvia ja otettiin ryhmäkuva Hevosopiston nettisivuille. Tämän kaiken jälkeen otettiin kuvia eri porukoilla, esimerkiksi HHP11, Kanerva 2 yms. Osa väestä pyyhki jo kyyneleitä silmäkulmista tässä kohtaa päivää,mutta ihme ja kumma, minä joka yleensä itken todella helposti, en kyynelehtinyt ollenkaan.
Vielä viimeisen kerran palattiin kämpille, tuttuun ja turvalliseen kanerva kakkoseen, vaihdettiin vaatteet, pakattiin autot ja hyvästeltiin osa porukkaa sekä yli kahden vuoden ajan Ypäjä-kotina toiminut asuntola. Ajeltiin toimistolle palauttamaan avaimet ja saamaan panttirahat takaisin, sanottiin vielä heipat ja sen jälkeen kaikki lähti omiin suuntiinsa.
Haikeaa, mutta myöskin ihanan vapauttavaa.
Niin, ja viimeisen illan kunniaksihan me käytiin vähän tekemässä källiä talliin. ;) Kakkostalliin päästiin ja siellä vähän piirreltiin liiduilla käytäville, ripoteltiin karkkeja ympäriinsä, heiteltiin pinteleitä pakkopilttuisiin ynnä muuta mukavaa. Parhaille tallimestareille jätettiin lahjakori ja kortti!
Noihin Ypäjällä vietettyihin vuosiin mahtui niin iloa kuin surua, naurua ja kyyneleitä, onnistumisia ja epäonnistumisia. Siellä vietin tähän mennessä elämäni parhaat vuodet, iso ikävä jää Opiston ihmisiä ja hevosia, sekä tietenkin meidän mahtavia kanerva2 ystävyksiä! Kummasti meitä osui viisi samanlaista sekopäätä samaan kämppään, onneksi! Mutta myös onneksi näitä ihmisiä tulee vielä näkemään, koska ei se ystävyys siihen lopu että elämä heittelee meitä eri puolille Suomea.
Kiitos teille, Kanerva 2 parhaat, ilman teitä elämä Opistolla olisi ollut tyhjää!
Tässähän on keretty valmistua, ostaa poni, käydä Englannissa ja vaikka mitä. Voisinpa vaikka kirjoittaa tänään pari eri postausta, ettei tästä yhdestä venyisi aivan hurjan pitkä!
Ipetus ♥
Tammikuun 24. päivänä oli reilun kahden vuoden opiskelun "loppuhuipennus". Aamulla kämpillä vielä siivoiltiin viimeisiä nurkkia, imuroitiin ja pyyhittiin pöytiä. Sitten vähän meikkiä naamaan, mekot päälle, korkkarit jalkaan ja eikun Oppilasruokalaan odottelemaan tilaisuuden alkamista.
Kaunis Lasina
Alkuun rehtori puheli pienen hetken, minkä jälkeen meille jaettiin todistukset ja mahdolliset stipendit, niin ja ruusut saatiin myös! Todistusten jälkeen syötiin vähän kakkua, juotiin kahvia ja otettiin ryhmäkuva Hevosopiston nettisivuille. Tämän kaiken jälkeen otettiin kuvia eri porukoilla, esimerkiksi HHP11, Kanerva 2 yms. Osa väestä pyyhki jo kyyneleitä silmäkulmista tässä kohtaa päivää,mutta ihme ja kumma, minä joka yleensä itken todella helposti, en kyynelehtinyt ollenkaan.
Vielä viimeisen kerran palattiin kämpille, tuttuun ja turvalliseen kanerva kakkoseen, vaihdettiin vaatteet, pakattiin autot ja hyvästeltiin osa porukkaa sekä yli kahden vuoden ajan Ypäjä-kotina toiminut asuntola. Ajeltiin toimistolle palauttamaan avaimet ja saamaan panttirahat takaisin, sanottiin vielä heipat ja sen jälkeen kaikki lähti omiin suuntiinsa.
Haikeaa, mutta myöskin ihanan vapauttavaa.
Paras poni, Kovis ♥
Niin, ja viimeisen illan kunniaksihan me käytiin vähän tekemässä källiä talliin. ;) Kakkostalliin päästiin ja siellä vähän piirreltiin liiduilla käytäville, ripoteltiin karkkeja ympäriinsä, heiteltiin pinteleitä pakkopilttuisiin ynnä muuta mukavaa. Parhaille tallimestareille jätettiin lahjakori ja kortti!
Noihin Ypäjällä vietettyihin vuosiin mahtui niin iloa kuin surua, naurua ja kyyneleitä, onnistumisia ja epäonnistumisia. Siellä vietin tähän mennessä elämäni parhaat vuodet, iso ikävä jää Opiston ihmisiä ja hevosia, sekä tietenkin meidän mahtavia kanerva2 ystävyksiä! Kummasti meitä osui viisi samanlaista sekopäätä samaan kämppään, onneksi! Mutta myös onneksi näitä ihmisiä tulee vielä näkemään, koska ei se ystävyys siihen lopu että elämä heittelee meitä eri puolille Suomea.
Kiitos teille, Kanerva 2 parhaat, ilman teitä elämä Opistolla olisi ollut tyhjää!
Heipat Vertille
lauantai 1. helmikuuta 2014
Happy happy!
Nopeasti tulin vain kertomaan, että tänään minusta tuli onnellinen ponin omistaja! Vihdoin ja viimein asiat järjestyi oikealla tavalla ja tänään poni vaihtoi omistajaa. :)
Pikaisesti juoksutin tänään ponista enimmät energiat ja sen jälkeen vähän ravailtiin selästä käsin. Ja koska minä suuntaan huomenna Helsingin kautta Englantiin, niin nakitin kaverini liikuttamaan ponia ensi viikon ajaksi.
Pikaisesti juoksutin tänään ponista enimmät energiat ja sen jälkeen vähän ravailtiin selästä käsin. Ja koska minä suuntaan huomenna Helsingin kautta Englantiin, niin nakitin kaverini liikuttamaan ponia ensi viikon ajaksi.
Minun ♥
Niin, ponihan on siis tuo jo ennestään täältä tuttu risteytysponiruuna Otto, viralliselta nimeltään Mr Otto-Calimar. Poniin ihastuin jo heti kun sen näin, ja pikkuhiljaa olen tykästynyt siihen enemmän ja enemmän. Vaikka se onkin välillä vähän pieni possuilija, niin on se silti minunlaiselleni ponitytölle juuri sopiva tapaus. ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tietoja minusta
|