Uudessa tallissa

Noh, uudessa ja uudessa. Otolle uudessa, minulle talli onkin jo vanha tuttu.

Perjantaina ratsastin Oton aika kevyesti, mutta kuitenkin tämä huippuunsa treenattu urheiluponi hikosi siitäkin vähästä.. Loimitettiin poni kuivumaan, puunattiin ja kasailtiin tavaroita. Ponin varusteet ja muutama paali heinää kuskattiin minun autossa, yllättävän paljon mahtuu pieneen amiscorollaan heppakamaa. ;)
Kerettiin käydä porukalla poikaystävän ja siskon kanssa syömässä hurjan terveellistä mäkkiruokaakin ennen trailerin paikalle saapumista.

Kun traileri saapui, oli aika ottaa poni käytävälle viimeisiä valmisteluja varten. Harjattiin Otto vielä siskon kanssa ja laitettiin pintelit ponille kun tähän hätään nyt ei ollut kunnon kuljetussuojia. Matka onneksi ei kestänyt kuin sen puolisen tuntia, niin luotettiin myös vähän siihen että poni ei kovin pahasti itseään kerkeä rikkoa matkan aikana.
Koppiin poni ei halunnut heti mennä, vähän piti tuijotella ja peruutella, mutta herkkujen avulla ja rauhallisella käsittelyllä saatiin ruuna koppiin suht helposti. Vähän se oli jännittynyt kun ovet pistettiin kiinni, mutta kyllä se aika hyvin matkusti.
Matkan aikana Otto oli stressannut kuitenkin jonkun verran, ja hionnut kaulalta ja lavalta. Kopista poni tuli kuitenkin rauhallisesti, vähän ihmetteli uutta paikkaa. Käytiin kentällä kävelemässä ponin kanssa, pikkuisen se katseli ihmeissään, tottakai, mutta käyttäytyi hyvin. Tallissa riisuttiin pintelit ja annettiin ruunalle vähän heinää. Ei se heti alkuun oikein malttanut syödä, mutta pikkuhiljaa se rauhoittui sen verran että alkoi maistella heiniään.
Käytiin sitten muut hevoset sisälle, ja Ottokin sai karsinanaapurinsa paikalle. Aika mieto oli tutustuminen, haistelivat toisensa ja varmaan noin tuntia myöhemmin karsinanaapuri nuoli jo Oton naamaa. :D

Eilen, lauantaina, käytiin poni tarhasta talliin ensimmäistä ratsastusta varten. Vähän poni oli jännittynyt vieraassa paikassa, mutta taas vähitellen se malttoi rauhoittua omaksi itsekseen. Kentälle taluttelin sitä hetken ja sitten nousin kyytiin. Kentällä oli katsomassa meitä sisko ja tallin omistaja. Otto käyttäytyi hyvin, kykeni välillä jopa keskittymään ratsastukseen ja alkoi hakea rennompaa muotoa ja liikkua kivasti läpi selän.
Tänään juoksutin ponin, hikeen asti se juoksenteli. Käytti niin hyvin jalkojaan että saatiin jopa takajalkojen väliin vaahtoa! Rauhoituttuaan poni liikkui kivan rennon letkeästi, siitä se lähtee, pikkuhiljaa.

Muut hevoset tuntuvat ihmettelevän kovin että mikä ihmeen keltainen pallero tuokin on. :D Niillä on hauskoja ilmeitä kun Otto tulee tarhaan, ja välillä ne toisessa tarhassa liikkuvat Oton kanssa samaa tahtia kun seuraavat ihmeissään sitä. Otto tuntuu vähän ehkä jännittävän suuria naapureita, kun se ei edes katsokaan oikein muihin päin. :D Pieni poni raukka, ennen se oli laumansa suurin ja uljain, nyt poniparka on koko tallin pienin otus.
Naapuri karsinan tamman kanssa se tulee toimeen hyvin, alkuun ne tarhaavat kaksistaan ennenkuin Ottokin siirtyy muun lauman joukkoon. Tamma ja Otto syövät heinää samalta kasalta vaikka kasoja onkin useampia. Hieno homma!