Valmistuminen

Hei vaan pitkästä aikaa!
Tässähän on keretty valmistua, ostaa poni, käydä Englannissa ja vaikka mitä. Voisinpa vaikka kirjoittaa tänään pari eri postausta, ettei tästä yhdestä venyisi aivan hurjan pitkä!

Ipetus ♥

Tammikuun 24. päivänä oli reilun kahden vuoden opiskelun "loppuhuipennus". Aamulla kämpillä vielä siivoiltiin viimeisiä nurkkia, imuroitiin ja pyyhittiin pöytiä. Sitten vähän meikkiä naamaan, mekot päälle, korkkarit jalkaan ja eikun Oppilasruokalaan odottelemaan tilaisuuden alkamista.

Kaunis Lasina

Alkuun rehtori puheli pienen hetken, minkä jälkeen meille jaettiin todistukset ja mahdolliset stipendit, niin ja ruusut saatiin myös! Todistusten jälkeen syötiin vähän kakkua, juotiin kahvia ja otettiin ryhmäkuva Hevosopiston nettisivuille. Tämän kaiken jälkeen otettiin kuvia eri porukoilla, esimerkiksi HHP11, Kanerva 2 yms. Osa väestä pyyhki jo kyyneleitä silmäkulmista tässä kohtaa päivää,mutta ihme ja kumma, minä joka yleensä itken todella helposti, en kyynelehtinyt ollenkaan.

Vielä viimeisen kerran palattiin kämpille, tuttuun ja turvalliseen kanerva kakkoseen,  vaihdettiin vaatteet, pakattiin autot ja hyvästeltiin osa porukkaa sekä yli kahden vuoden ajan Ypäjä-kotina toiminut asuntola. Ajeltiin toimistolle palauttamaan avaimet ja saamaan panttirahat takaisin, sanottiin vielä heipat ja sen jälkeen kaikki lähti omiin suuntiinsa.
Haikeaa, mutta myöskin ihanan vapauttavaa.

Paras poni, Kovis ♥

Niin, ja viimeisen illan kunniaksihan me käytiin vähän tekemässä källiä talliin. ;) Kakkostalliin päästiin ja siellä vähän piirreltiin liiduilla käytäville, ripoteltiin karkkeja ympäriinsä, heiteltiin pinteleitä pakkopilttuisiin ynnä muuta mukavaa. Parhaille tallimestareille jätettiin lahjakori ja kortti!

Noihin Ypäjällä vietettyihin vuosiin mahtui niin iloa kuin surua, naurua ja kyyneleitä, onnistumisia ja epäonnistumisia. Siellä vietin tähän mennessä elämäni parhaat vuodet, iso ikävä jää Opiston ihmisiä ja hevosia, sekä tietenkin meidän mahtavia kanerva2 ystävyksiä! Kummasti meitä osui viisi samanlaista sekopäätä samaan kämppään, onneksi! Mutta myös onneksi näitä ihmisiä tulee vielä näkemään, koska ei se ystävyys siihen lopu että elämä heittelee meitä eri puolille Suomea.

Kiitos teille, Kanerva 2 parhaat, ilman teitä elämä Opistolla olisi ollut tyhjää!

Heipat Vertille