Ihmiset.

Hmm.. Ensin meinasin pohtia syvällisemmin ihmisiä, kuinka joidenkin ihmisten kanssa ei vain tule toimeen vaikka kuinka yrittäisi, ja kun taas toisten ihmisten kanssa homma toimii ilman suurempia.. Noh, homma vaan toimii ja juttu luistaa.

Niin, täällä Opistolla huomaa, kuinka tärkeää on se, että oikeasti on sellaisia ihmisiä joiden kanssa tulee toimeen. Jos ei pystyisi nauramaan, juttelemaan ja juoruilemaan jonkun "samanmielisen" kanssa, elämä olisi kyllä aika kamalaa!

Mutta, talliviikko. Alkoi perjantaina iltatallista, kuten jo tuolla edellisissä postauksissa mainitsinkin, joka sujui aika jees. Lauantaina ja sunnuntaina tallihommat sujui aika hyvin, rutiineissa ei ollut niin paljoa hakemista kuin kahdella aikaisemmalla tallivuorolla, ja hommia pääsi tekemään aika hyvin. Lauantaina iltapäivällä käytiin maastossa kävelemässä hevosilla, menin Ilellä. ♥
Toisaalta oli kivaa, mutta jostain syystä sitten alkoi kaikki ottaa päähän (kuten sekin varmasti jo tuli selväksi edellisessä postauksessa), ja jostain kumman syystä tämä ihme hyvä fiilis-huono fiilis - vaihtelut ovat kestäneet tosi pitkään. En tiedä sitten, onko täällä ilmassa jotain, kun tosi monella tuntuu olevan huonoja päiviä! Ainakin parin tyypin kanssa jutellessa tuli ilmi juuri tuo, huonoja päiviä riittää.

Nyt tuntuu siltä, että ehkä tämä nyt oikeasti tästä lähtee taas paremmaksi. Jos nyt jotain positiivista näistä p*skoista päivistä yrittäisi etsiä, niin ainakin olen tosiaan huomannut sen, miten tärkeää on olla ihmisiä ympärillä (vaikka myös se yksin oleminen on, ainakin minulle, tärkeää), etenkin sellaisia läheisempiä ihmisiä. Harmi vaan, kun tuntuu siltä, että ne läheisimmät ihmiset sitten saavat kärsiä omasta huonosta tuulesta.

Huokaus, jotenkin tuntuu ajatus karkailevan koko ajan, ja hirveä sekava teksti tämä onkin, pahoitteluni. Ja lisäksi karkasin talliviikko aiheesta taasen ihmisiin. Taidan lopettaa tähän, ja ehkä sitten kun pääsen kotiin, kirjoitan jotain muuta. Vaikka sen varustepostauksen. ;)

Loppuun haluaisin pyytää anteeksi kaikilta, joille olen viime päivinä äksyillyt/ollut muuten inhottava, ja kiitos teille ihanille ihmisille, vaikka vain siitä että olette olemassa(you know who you are)!
Kiitos, anteeksi ja seuraavaan kertaan!