Ponikuulumisia

Otto piti tässä välissä vajaan pari viikkoa kesälomaa. Sinä aikana minäkin kerkesin pitää melkein viikon taukoa ratsastuksesta, hurjaa!

Otto pääsi loman aikana ensin pikku"laitumiin" syömään vihreää ja sitten tuossa muutama päivä takaperin se pääsi Topin kanssa ihan laitumelle osaksi päivää. Sen verran ruunat ovat viime kesältä tuttuja ettei kovin kummoisia välien selvittelyjä ole tarvinnut tehdä, vaan Otto väistää ja Topi on pomo. 

Ja koska ruunat pärjäävät kahdestaan hyvin niin kokeiltiin niitä myös yhdessä tarhaan. Onkohan tämä tuleva yö nyt kolmas vai neljäs yö kun pojat ovat samassa tarhassa yön yli, mutta hyvin ne ovat pärjänneet. Otto väistää Topia sen verran hyvin ettei mitään nahisteluja ole päässyt syntymään. Ihan mukava on että Ottokin pääsee tarhaamaan kaverin kanssa, vaikka ihan tyytyväinen se yksin tarhaillessaankin on ollut. 

Löydettiin meille myös kauan kaivattu estesatula! Wintec 16,5'' estesatula punaisella kaarella. Jes! Ja oi miten ihana on istua satulassa joka on oikean kokoinen omille lyhyille jaloille! :D 

Tänään tehtiin puomitreeniä molemmilla ruunilla. Topin kanssa mentiin ihan vain ravipuomeja niin että osa puomeista oli korotettu toisesta reunasta. Puomit meni tosi hyvin Topin kanssa!

Oton kanssa tultiin ravipuomeja vähän lyhyemmillä väleillä että poni joutui ihan ajattelemaan mihin jalkansa laittaa. Sitten Nea rakensi meille kolmen askeleen laukkapuomit joiden välissä oli kaksi puomia "laitoina", eli tarkoitus oli ratsastaa niiden välistä, eli siis harjoiteltiin suoraan ratsastamista. Otto sanoi että "no problem", kapeallakin välillä Otto puksutti menemään ihan suoraan puomien välistä!

Lopuksi tultiin laukkapuomeja ilman laitoja, ensin oli tarkoitus tulla sujuva 3 askelta, sitten ottaa kiinni ja tulla neljällä ja lopuksi reippaasti eteen ja tulla väli kahdella askeleella. 

Sujuva kolme oli melko helppo saada mutta sitten, kun yritettiin saada neljä askelta mahtumaan väliin niin siinä saikin tehdä jo töitä. Otto kun oli sitä mieltä että se tietää paremmin ja ettei ratsastajan pitäisi puuttua asiaan, mutta saatiin parit onnistuneet kerrat. 

Kun vuorossa oli se reipas kaksi askelta oli Nea vähän skeptinen, mutta pistettiin Oton kanssa poniratsukko uusinnassa- vaihde silmään ja Ottohan venyi ihan hurjan hienosti! Huippu poni, vaikka onkin välillä niin hankala ratsastaa. :)

Huomenna menen aamulla ratsastamaan siskon projektihepalla (se musta friisitamma) Varkauteen, iltapäivällä sitten Ottoilemaan. Oton kanssa tehdään joko koulutreeni koulusatulan kanssa, voisi ehkä jopa pitkästä aikaa laittaa ponille kanget päähän, tai sitten hömppäillään jotain muuta. 

Tiistaina käyn aamupäivästä ratsastamassa sillä mustalla suokkitammalla, iltapäivällä suunniteltiin alustavasti Nean kanssa pientä talkoopäivää. Mehän nimittäin järjestetään taas kisat heinäkuussa!

Eli 9.7.2016 harjoitusestekilpailut! Luokkina on ristikko/40cm, 60cm ja 80cm, lähtömaksu 4e. Paikalla buffa, talutusratsastusta, arpoja, hevostarvikekirppis ynnä muuta mukavaa mitä nyt keksitään järjestää. :) Tervetuloa vaan kaikki osallistumaan!

Heppakuulumisia!

Heippa vaan pitkästä aikaa!
Blogi on pyörinyt mielessä itseasiassa useamminkin, mutta täytyy myöntää että nämä mahtavat kelit eivät ole millään tapaa kannustaneet avaamaan (vanhaa ja superhidasta) konettani. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tämän hiljaisuuden aikana hevostelupuolella ei todellakaan ole ollut hiljaista! Pääsin kolmatta kertaa ratsastamaan siskon nuorella projektihepalla. Ja voihan vau. Kun maltoin pistää suuni kiinni, heretä valittamasta etten osaa/en pysty/en kykene/jne. ja rupesin oikeasti ratsastamaan niin kappas, pystyin keventämään ja pätkittäin ihan ratsastamaan tammalla. 

Tammalla on kyllä niin valtavan voimakkaat liikkeet istua, etenkin laukka, huh! Oton poniliikkeiden jälkeen kyllä tuollainen ylämäkeen pinkova friisi kuskaa meikäläisen nopeasti mukavuusalueelta pois. Pitäisi vain tosissaan muistaa ettei se valittaminen auta yhtään mitään, vaan on otettava itseä niskasta kiinni ja ruveta ratsastamaan. 

Oton kanssa on puuhailtu kaikenlaista. Kenttä on vihdoin ja viimein kuiva sekä sula, jee! On päästy palauttelemaan mieleen koulutreenejä sekä pikkuisen esteitäkin. Yhden kerran päätin olla rohkea ja rakensin valtavan esteen, eli minimaalisen ristikon. Hypyt oli himppuisen erikoisia, mutta ei ihmekään talven tauon jälkeen. Mutta suurin ilo mulle oli siinä että hei, se nivelsiteet reväyttänyt nilkka kesti kevyttä istuntaa!
Sisko tuli tuossa pari viikkoa sitten hypyttämään Ottoa vähän enemmän, hypyt oli edelleen melko mielekiintoisia ja yllättäen Otto välillä ratkaisi paikat lähtemällä liian kaukaa. Ja jos paikka oli kohdallaan Otto hidasti viimeisellä askeleella ja hyppäsi enemmän ylös kuin eteen. Se varmaankin johtuu siitä että takaosa ei ole vielä tarpeeksi vahva säilyttämään hyvää etenevää laukkaa sekä ponnistamaan hyvään hyppyyn.
Eli eikun treeniä vaan että kunto kasvaa!

Ollaan me myös maastoiltu, hömpötelty ilman satulaa ja yhden ratsastuksen lopuksi menin loppuverkat "kaulanarulla". Olen suunnitellut että kunhan joku sopiva ajankohta nyt tulee niin Otto jää hetkeksi lomailemaan. Otto on koko talven ajan sekä nyt kevään tehnyt tosi hyvin töitä joten se ainsaitsee pienen huilitauon, nollata päätä. :)

Topin kanssa on aloiteltu paluu "treeneihin" ja ruuna onkin ollut supermukava ratsastaa! Tänään tehtiin tosi simppeli ratsastus, kevyessä ravissa voltteja sekä puomien ylitystä, laukassa myös ympyröitä sekä puomeja. Kentällä oli myös minimaalisen pieni pysty ja voi kun Topi innostui kun luuli että mennään "estettä" kohti. Fiilis ratsastaessa oli niin hyvä että päätin kokeilla onneani ja hypätä Topilla ensimmäisen kerran sen viime syksyn tapaturman jälkeen. Ja voi että, ensimmäinen hyppy osui aivan nappiin! Ihan kuin ei olisi mitään taukoa ollutkaan! Sen verran Topi syttyi siitä esteentapaisesta että laukat nousi melko ärhäkästi. ;) Mä vaan nauroin ääneen kun oli niin hauskaa ja ihanaa kun toinen oli niin tyytyväinen päästessään estehommiin. Tultiin toisesta suunnasta este vain kerran kun se meni niin hyvin, toisesta suunnasta jouduttiin uusimaan paristi ennenkuin saatiin onnistunut hyppy.
Voi että miten ihanan helppoa oli hypätä Topilla! Jotenkin Topi tuntuu vain omaan käteen niin sopivalta että sen kanssa on mukava ja helppo työskennellä, nyt kun vaan joku päivä saisi kaverin tallille niin voitaisiin kokeilla hypätä vähän isompaa.
Sen verran itsesuojeluvaistoa nosti se syksyn onnettomuus että en halua mitään maahankaivettuja isompaa hypätä ilman toista ihmistä.

Kuten näkyy niin hyppy lähti vähän kaukaa, mutta kun Otto näyttää jopa hoikalta tässä kuvassa!

Toisen tallin mustalla suokkitammalla olen ratsastanut noin kerran viikossa, viimeksi keventelin kentällä ja tamma oli huippu! Sitä edellisen kerran menin tallinomistajan kanssa maastoon ja oi miten ihanaa oli laukata peltojen välistä tietä pitkin, tammalla on niin hieno laukka että tuntui kuin olisi kenttäkisoissa ollut!
Pääsin myös parina kertana pitkästä aikaa ison puoliveritamman kyytiin, suuresta koosta huolimatta sillä on melko mukavat ja helpot liikkeet istua.

On kyllä ollut tosi hienoa ja ihanaa pitkästä aikaa päästä ratsastamaan useampaa erilaista hevosta!
Motivaatio on siis korkealla ja toivottavasti tämä hyvä fiilis jatkuu. Toivottavasti myös pääsen edelleenkin ratsastamaan paljon erilaisia hevosia, jospa sitä pääsisi taas oikean ratsastamisen makuun enkä vaan jäisi ikuisesti satulassa matkustelijaksi.
Palataan taas asiaan, toivottavasti pian! :)

Mitä meille kuuluu

Niin, mitä meille kuuluu. Oikeastaan sitä samaa vanhaa.

Kenttä ei ole vielä ratsastuskunnossa, tai voi siellä kävellä varovasti mutta ei muuta. Ravirata on ollut liian märkä käyttöön, joten sitten ollaan menty mökkitietä edes takas. Vähän tylsää samaa lenkkiä mennä koko ajan mutta kun ei muutakaan ole niin siihen pitää tyytyä. On kuitenkin päästy ravaamaan ja laukkaamaan ettei ihan pelkällä käyntiliikunnalla ole tarvinnut olla.

Tälläkin viikolla ollaan ponin kanssa hiittailtu mökkitiellä energioita pois, liekö kevättä rinnassa vai mitä, mutta Otto on ollut todella reipas ja reaktiivinen ratsastaa. Yksi päivä kävi työkaverin pieni lapsi "ratsastamassa" Otolla, eli lapsi istui kyydissä ja minä taluttelin jonkun aikaa kenttää ympäri. On se kyllä mukava huomata että vaikka poni välillä onkin melkoinen luupää, on se pienille lapsille tosi kiltti, etenkin taluttajan kanssa.
Perjantaina käytiin Nean kanssa maastossa, minä menin Topilla. Käveltiin ja ravailtiin, oli mukava reissu. Eilen lauantaina Nea meni Otolla, minä leikin uuden kamerani kanssa kannon päällä seisten. :D Tänään Otto saakin olla ansaitulla vapaalla, huomenna sitten katsellaan miten "treenit" jatkuu. Kova hinku olisi jo päästä kentälle tuuppailemaan sekä mielessä pyörii kovasti kaikenlaisia puomitehtäviä!
Hyppääminenkin olisi hauska päästä aloittamaan, siinä tietysti vähän hidastaa se ettei meillä ole vielä muuta kuin tuo koulusatula. Noh, ensi viikolla tulee yksi Stübben sovitukseen, sormet ja varpaat ristissä että siitä saataisiin meille kakkossatula!

Nyt ei runosuoni kuki tällä kertaa(kaan) tämän enempää, ajattelin vain kirjoitella että täällä vielä ollaan. Ja odotellaan kesää että saisi uusia kuvia ja kaikkea. Jospa ei enää kestäisi kovin kauaa siinä että kenttä olisi vihdoin kunnossa, toivotaan parasta!

Ihana kevät! :)

Ihanaa kun kevät on pikkuhiljaa hiipinyt tännekin! Päivät pitenee hurjasti ja valoisaa aikaa ratsastaa on paljon enemmän kuin kuukausi sitten. Myös kenttä on ruvennut sulamaan ja jos hyvät säät jatkuvat voidaan kohta jopa uskaltautua ottamaan puomeja mukaan kenttätyöskentelyyn. Tottakai kun kenttä on sulanut niin alkaa kelirikko aika ja kenttä on sitten täynnä monttuja mutta siihen asti treenataan niin hyvin kuin pystytään.

Eilen menin Otolla kangilla pitkästä aikaa ja Hanna oli huutamassa ohjeita. Ja kyllä huomasi että ratsastaja oli jokseenkin hukassa eikä ponia sitten kiinnostanut oikea työnteko, oikeastaan me molemmat oltiin ajatuksella "ei pysty, liian vaikeeta". Noh, sitten kun otin itseä vähän niskasta kiinni niin saatiin ihan hyviäkin pätkiä. Alkuun tehtiin käynnissä vähän väistöjä, ravissa temponvaihteluita ja laukassa vain yritettiin saada laukkaa pyörimään. Otto ei ihan täydellisesti uskaltanut ottaa jalkoja mukaan kun pohja oli ehkä himppusen liukas sulamisen takia. Mutta talven koulutreeni taukoon nähden sekä pohjan kuntoon nähden Otto meni tosi kivasti! Ja tulihan sille ihan kunnon hiki ja vielä oikeisiin paikkoihin. ;)

Antakaa anteeksi mun surkea asento, kattokaa mun hienoa pientä kouluponia.

Tänään kävin Zion Horsesilla ratsastamassa sillä suokkitammalla. Joka kerta meidän yhteistyö paranee ja voi että miten kiva tamma oli tänään! Alusta lähtien se malttoi kuunnella eikä lähtenyt kiirehtimään alta vaikka sitä jännittikin kentän toinen pääty. Ravissakin se suurimmaksi osaksi malttoi mennä rauhallista ja tasaista tahtia. Nostettiin tänään myös laukkaa kun hevonen oli niin hyvin kuulolla ja meni hyvin tasapainossa. Siinä on kyllä hirmuisen mukava hevonen ratsastaa! :)

Nyt kun kesä alkaa lähestyä ja mahdollisuus päästä hyppäämään kasvaa niin täytyisi varmaan ruveta Otollekin etsiskelemään jotain yleis- tai estesatulaa. Tuossa meidän koulusatulassa on niin mahtavat polvituet ettei sen kanssa kyllä estehommat juuri onnistu. Jos joku tietää edullista 16,5"-17" yleis-/estesatulaa suorahkoon/kaarevahkoon leveään/leveähköön selkään niin täällä otetaan kaikki vaihtoehdot huomioon!

PS. Niin! Minuthan sitten löytää lauantaina 9.4 Leko-tallin hevostarvikekirppikseltä! Tulkaahan sinne sitten penkomaan josko löytyisi mitään kivaa ostettavaa!

Mitä te lukijat haluaisitte lukea?

Mikä olisi kiinnostava aihe tänne blogiin? Mitä Sinä haluaisit meistä tietää, onko joku aihe josta haluaisit minun kirjoittavan? Sana on vapaa ja otan ehdotukset avoimin mielin vastaan! 

Päivityksiä tehty!

Ensinnäkin, Blogikirppis on nyt päivitetty! Myydyt tavarat poistettu ja muutamia uusia tavaroita lisätty.
Motivaation puuskassa uskaltauduin lisäilemään tuonne sivuun linkin Instagramiin sekä nyt näkyvillä on myös blogin suosituimmat tekstit. Ja lisäksi liityin myös Jalustin.net blogiportaaliin jonka kuvake myös on esillä.

Oltiin tänään Nean kanssa reippaita ja lähdettiin pitkästä aikaa porukalla maastoon. Nea ratsasti Otolla ja minä menin nuorella suomenhevosruuna Vihtorilla. Kentällä testailin vähän miten heppa toimii, Vihtorilla olen viimeksi ratsastanut viime kesänä, sitä ennen ehkä kerran tai kaksi aiemmin. Positiivisesti kuitenkin sain yllättyä, ruuna toimi tosi kivasti ja liikkui mielellään eteenpäin! Tämä ruuna siis on yleensä mieluummin hidas ja laiska kuin reipas. Testasin kentällä ravin ja laukan, sitten suunnattiin maastoon. Käytiin ihan vaan mökkitiellä kävelemässä ja otettiin pieni pätkä ravia. Vihtori on ollut melkoisen olemattomalla liikutuksella nyt talven ajan joten kuntoa lähdetään kohottamaan pikkuhiljaa hevosen ehdoilla. Ja Otolle taas teki hyvää saada kevyempi päivä eilisen rankemman koulutuuppailun jälkeen.
Hengissä selvittiin vaikka Vihtori olikin yllättävän reipas ja kohdattiin jopa traktori takaisin tullessa. :) Huomenna vielä teen jotain Oton kanssa ja tiistain se saakin olla vapaalla. Loppuviikon suunnitelmia en ole vielä sen kummemmin miettinyt, mennään vähän fiiliksen mukaan. Joten, palataan taas myöhemmin!

Uutta motivaatiota ratsastukseen!

Kävin keskiviikkona ratsastamassa siskoni liikutushevosella, kiva nuori friisiläinen tamma. Mutta voi herranjumala, pikkuisen reilummat liikket kuin Ottoponilla. Ihan alkujaan oli jo melko jännää nousta aivan ventovieraan hevosen selkään, käynti nyt oli melko okei mutta se ravi! Tuntui että lennän jonnekin kuuhun asti, tuntui että huojun ja heilun ja keikun ja vaikka mitä. Voi kamala. Huutelinkin jo paikalla olijoille että en mä osaa enää ratsastaa. 

Huhhuh, nostettiin pariin kertaan laukkaakin, eikä siitäkään meinannut tulla mitään. En yhtään osannut olla siellä satulassa, tuntui siltä että olin ensimmäistä kertaa hevosen selässä. Hevosessahan ei siis todellakaan ollut mitään vikaa, kiva ja kiltti nuori joka varmasti tulee olemaan melkoisen kivannäköinen hevonen kunhan kunto kasvaa. 

Täytyy myöntää, muutama päivä tuon ratsastuksen jälkeen meni ehkä pienessä itsesäälissä rypiessä. En mä osaa, en mä pysty, myyn Oton pois ja lopetan koko hevoshomman, ihan turhaa rahan menoa. 

Noh, ryömin tuolta itsesäälin syövereistä pois, otin itseä niskasta kiinni ja päätinkin etsiä Oton rinnalle jotain ratsastettavaa hevosta. Hevosta nimenomaan koska en halua "taantua" ratsastuksessa niin etten kohta enää pysy normaalin ison hevosen ravissa mukana. Eli treeniä, treeniä, treeniä ja vähän lisää treeniä. Pistin facebookiin ilmoituksen Heinäveden hevosharrastajien ryhmään ja hyvinkin nopeasti sain useamman vastauksen. Apu löytyikin loppujen lopuksi melko läheltä, nimittäin sen tallin omistaja missä Otto asui ensimmäisenä Heinävedellä, tarjosi pariakin hevosta ratsastettavaksi. 

Huippua! Tuttu talli, tutut hevoset vaikka en vähään aikaan olekaan siellä ratsastanut. Pääasiassa tarkoituksena olisi ratsastaa yhtä nuorta suomenhevostammaa, jota itseasiassa ratsastin silloin 2014 kesänä. Mukava ja potentiaalinen sporttisuokki. Perjantaina menen tekemään ensimmäisen "testiratsastuksen" ja sen jälkeen tarkoitus olisi kerran tai pari viikossa käydä siellä ratsastamassa. 

Oton kanssa treenataan tottakai entiseen malliin, poni on alkanut hyvin laihtua joten nyt ei ruveta lomailemaan vaan olen nyt yrittänyt oikeasti vähän tavoitteellisemmin liikuttaa ponia. Muutaman kerran viikossa kunnon hikitreeni, raviradalla pään tuuletusta ja maastossa hölkkää ja kävelyä. Oikein innolla odotan kevättä ja lumien sulamista, saadaan paljon enemmän maastolenkkejä käyttöön! 

Tänäänkin ponin kanssa tehtiin pitkästä aikaa kunnon koulutuuppaussessio. 

Käynnissä tehtiin pysähdyksiä, voltteja ja pohkeenväistöjä. Ravissa isolla ympyrällä nopeita käyntiin siirtymisiä. Laukassa tehtiin niin, että suorat urat mentiin laukkaa ja kulmat ravissa. Tämä olikin melko haastavaa kun käytössä oleva kenttä on pienehkö (noin puolet kenttää aurattu siis auki), mutta kyllä erittäin hyödyllinen tehtävä. Siinä huomasikin miten ollaan päästy vähän ruosteeseen, Otto meinasi rynnätä laukkaan pitkänä, turpa edellä kaahottaen. Sainkin tehdä ihan hyvin töitä että poni malttoi nostaa laukan rauhassa ja pyöreänä itseään kantaen. 

Itsekin täytyi muistaa tehdä jotain siellä satulassa eikä vaan matkustella. Nyt talven maastoilun jäljiltä meinaa vähän unohtua se että oikeasti siellä selässä pitää tehdä jotain eikä voi vain olettaa että poni toimii ilman apuja.

Kun Oton sai toimimaan ja avut läpi, se liikkuikin tosi kivasti ja letkeästi. Talvi on kyllä tuonut sille hirveästi moottoria lisää, ja tuo ihana koulusatula on ilmeisesti hyvinkin sopiva ponille koska se on jotenkin niin letkeän tuntuinen koko ajan! Lapojen takana olevat nestekertymät ovat pienentyneet, Oton säkä on alkanut erottua ja lanteen päällä olevat "muhkurat" turvottelevat enää hyvin harvoin ja todella pienesti. Plus tuo mun nilkkakin on alkanut kestää kunnon ratsastusta eikä kipuile enää niin paljon että se menoa haittaisi. Välillä se kipeytyy mutta silloin pidetään vaikka juoksutuspäivä tai mennään maastoon höntsäilemään. Kyllä tästä vielä noustaan!

2016 tavoitteena onkin saada Otto laihtumaan semmoiseen kuntoon että sen voisi sanoa olevan normaalissa lihavuuskunnossa. Toinen tavoite on saada oma ratsastustaito "entiselleen", eli osata ratsastaa myös muita hevosia niinkuin vielä Ypäjän aikaan. Myös oman kunnon kohottaminen ei olisi mitenkään huono asia, eihän ponilta voi vaatia parempia suorituksia jos ratsastaja ei jaksa sitä niihin ratsastaa. ;) 

Mutta tästä on kyllä nyt hyvä jatkaa, motivaatiota löytyy ja oikeasti haluan tehdä jotain sen eteen että voisin jopa kehittyä ratsastajana!