Valmennus + viikon Ottoilut

Valmennuksesta on tosiaan kulunut jo viikko, ihan hurjaa miten aika tuntuu nykyään juoksevan! Plus pari lisätuntia vuorokauteen olisi aika jees.
No mutta, yritänpähän muistella nyt jotain valmennuspäivästä.

Tallille lähdettiin Hannan ja Nean kanssa siinä puoli yhden maissa. Keräiltiin kamoja kasaan ja sitten poni hetkeksi sisälle että saatiin laitettua se kuljetusta varten kuntoon. Lastaaminen oli hankalampaa kuin aiemmin, liekkö poni ajatellut ettei niin mukavasta tallista halua mihinkään lähteä. Saatiin kuitenkin poni kyytiin ja Ottohan matkusti oikein hyvin.
Lekolla Otto sai viettää pari tuntia karsinassa ja ihmetellä uuttavanhaa paikkaa. Me käytiin sillä välin Agrissa vähän shoppailemassa, itsellä mukaan tarttui Otolle ötökkänaamari ja lakunamppaa.

Tallille kun palailtiin, niin huomasin että Laura oli laittanut viestiä että myöhästyvät pikkuisen. Hengailtiin sitten tallissa jokunen hetki ennenkuin oli vuorossa Oton puunaus. Poni oli nopeasti valmis kun tehotiimi oli mukana. :D
Aluksi meille oli varattu maneesi, mutta koska sää oli niin hieno päätettiin siirtää valmennus ulkokentälle.

© Nea

Kerettiin kävellä vähän aikaa ennen Lauran saapumista. Ensin Laura kyseli minulta Otosta ja kahdelta muulta ratsukolta heidän tasoaan. Tunnilla oli melko eritasoista porukkaa, mutta onneksi Laura on niin super että pystyi opettamaan jokaista omalla tasollaan!

Alkuun tehtiin ihan käynnistä pysähdyksiä ja sitten ravissa päätyihin ympyrät ja pitkille sivuille käyntiin siirtymisiä. 

© Nea 

Laukkaa otettiin vuorotellen pääty-ympyrällä. Oton kanssa vaan laukkaa eteen pyörivämmäksi, hyvin huomasi että itsekseen ratsastellessa ei oikeasti tule vaadittua tarpeeksi eteenpäin liikkumista ponilta. 

Kun kaikki saivat laukattua kumpaankin kierrokseen, tehtiin lopuksi vähän väistöjä ravissa. Saatiin hyviä neuvoja vaikeamman suunnan väistöihin, eli väistöön oikealle. Sinne Otto meinaa kiemurrella ja madella ja vaikka mitä. Laura neuvoikin että aloitan tehtävän niin, että asetan Ottoa ensin oikealle ja näin saan ponin suoraksi. Sitten vasta aloitan väistön. Ja kas kummaa, sehän sujui paljon helpommin koko ajan! Väistöissä vasempaan haettiin vain eteenpäin liikkumista, sillä tähän suuntaan väistöt ovat todella paljon helpompia. 

Loppuraveissa Ottoa vielä patisteltiin liikkumaan eteenpäin, ja oikein hienosti se kyllä välillä kulkikin! Tunnilla siis tehtiin hyvinkin yksinkertaisia tehtäviä, mutta tarkoitus olikin saada poni kulkemaan oikein ja tietenkin saada minut vaatimaan Otolta sitä oikein liikkumista. Tunti oli hyvä, saatiin hyviä neuvoja ja oli kyllä huippua nähdä Lauraa pitkästä aikaa!

Saatiin Oton kanssa myös kehuja! Tai Otto sai, Laura sanoi että poni liikkuu kivasti ja varmasti tulee kulkemaan vielä paremmin kunhan kuntoa vielä kohotellaan sekä saataisi maha pienenemään vielä lisää. Oli kyllä kiva saada hyvää palautetta ponista! Huh, kun muistelee kevättä vuosi taaksepäin, ei olisi kyllä silloin ollut asiaa mihinkään valmennukseen. :D 

© Hanna

Oli huippupäivä ja ihana päästä Lauran tunnille pitkästä aikaa! Ja hienoa että Otto käyttäytyi superhyvin! Kentälläkin pystyttiin menemään rennosti pitkällä ohjalla, ja ainoastaan parit pikku lähdöt Otto otti kun talon päädyn puskissa oli jotain karmivaa. 

Ja voi että kun Otto näkii entisen tarhakaverinsa Felixin! Otto ensin jähmettyi korvat pystyssä ja sitten tarkkaili pikkuruunan perään vielä pitkään. Otto myös pääsi näkemään entisen "tyttöystävänsä" ponitamma Ilonan, hauska nähdä miten hyvin hevonen voi muistaa entiset heppakaverit. 

Tallissa jutusteltiin vielä hetki Lauran ja tallinomistaja Päivin kanssa, sitten pistettiin poni kotimatkaa varten valmiiksi ja eikun taas pienen taistelun jälkeen poni koppiin ja kotia kohti. 

Kotona poni asteli talliin huutaen kuin suurikin orhi. Otettiin Otto vielä pesarille ja Hanna huuhteli hiet ponista, minä yritin samalla tarjota ponille juotavaa. Oli kyllä muuten uupuneen näköinen poni! Ja varmasti olikin, en tiedä milloin, jos ikinä, Otto on ensin matkustanut, sitten tehty tunti kunnolla töitä ja vielä samana päivänä matkustettu takaisin kotiin. 

© Hanna

Lauantaina liikutin Oton kevyesti. Ensin meinasin laittaa ihan suitset, mutta koska poni oli niin über rento ja nukuksissa, laitettiin ohjat päitsiin kiinni. Mentiin kaikki askellajit läpi melkoisen rennosti, Ottoa ei kovin paljoa kiinnostanut liikkua reippaasti ja en minäkään siltä ihmeitä vaatinut. Kunhan se vain meni siinä askellajissa missä minä halusin. (Hanna huokaili meidän menoa, minä matkustelin ja Otto ei kyllä panostanut kulkemiseensa sen enempää.. :D)

Hömppäiltiin aikamme ja välillä poseerattiin Hannalle. Otto oli helppo pistää parkkiin, heti kun pysähdyttiin se yritti näyttää mahdollisimman väsyneeltä ja kärsivältä. Joten tottakai minun piti selässä sitten temppuilla vaikka miten päin. Tuo ylläoleva kuva kyllä kuvastaa meidän ratsastusta täydellisesti! Lopuksi Otto sai syödä kentän aidan yli tulevista oksista lehtiä.

© Hanna

Sunnuntaina Otto sai viettää vapaata. Maanantaina Hanna piti meille vielä vähän tuntia. Menin ilman satulaa ja tehtiin ensin vähän avoja ja väistöjä. Suurin osa ajasta sitten mentiin salmiakkikuviolla ravissa ja laukassa sekä niin että yksi suora laukkaa, yksi ravia jne. Alkuun tehtävä oli aika haastava, minä en ratsastanut tarpeeksi ja istuin etukenossa, mutta kun Hanna aikansa huuteli niin kyllä me loppua kohden sen verran tsempattiin että saatiin ihan kelpopätkiä aikaiseksi! 

Ja, tuota tuota. Mitähän tässä välissä onkaan tehty... Tänään lauantaina Otto oli vapaalla kun siltä otettiin takakengät pois. Kokeiltiin Ottoa ensimmäistä kertaa parin muun hevosen kanssa samaan laitumeen. Olivat kuulemma vähän juoksennelleet, mutta kun minä menin käymään niin Otto kyllä keskittyi olennaiseen, eli syömiseen. 

Perjantaina käytiin raviradalla rallittelemassa pikkuisen ja maastossa kävelemässä. Torstaina tehtiin kunnon kouluvääntöä. Otto oli melko reipas, mutta olisi mielummin juossut alta pois kuin käyttänyt energiaa oikeinpäin kulkemiseen. Käytiin välillä pieniä taistoja siitä miten ratsuponin oikein kuuluu käyttäytyä, mutta saatiin kyllä tosi hyviä pätkiä! Kummallekin tuli hiki ja Ottokin vaahtosi oikeista paikoista. ;) Ja suuhunkin oli ponille tullut "huulipunaa", eli se oli rentouttanut leukansa ja suunsa kunnolla eli sylkeä oli päässyt kertymään. 

Keskiviikosta en kyllä muista mitään, tiistaina taidettiin käydä maastoilemassa pitemmän kaavan mukaan. Käytiin mökkitien päässä ja sitten seikkailtiin metsässä metsäkoneen jälkeä pitkin. 

Eiköhän tässä nyt ollut kuulumisia tarpeeksi yhteen postaukseen. Palataan taas kun on jotain kertomisen aihetta! :)