Otsikon keksiminen on kyllä vaikeaa

Tänään viimeisen lomapäivän kunniaksi ratsastin kolme hevosta, auringon paahtaessa ja tietenkään ei nahkassa ollut aurinkorasvaa kuin niskan tatuoinnin kohdalla. Tämä kostautui sitten iltapäivään mennessä, ja voi kamala kun nahka on nyt punainen kuin rapu! Paitsi siitä niskan tatskan kohdalta, kyllä siinä hyvin huomaa että ei se aurinkorasva ole ihan turhake.. Noh, vahingosta viisastuu ja muistanpa kyllä seuraavana aurinkoisena päivänä hölvätä sitä rasvaa kunnolla.

Mutta, takaisin hevosjuttuihin. Tänään oli tarkoituksena vähän hypätä.
Otto jo laitumella oli tosi jännittynyt, ilmeisesti paarmat kiusasivat sitä niin paljon. Poniraukka juoksi ympäriinsä laidunta, mikä on siis Otolle erikoista sillä yleensä se ei turpaansa nosta ruohikosta. Eilen sunnuntaina ratsastin Otolla koulua, tehtiin siirtymisiä ja laukannostoja keskihalkaisijalla. Pystyttiin eilen käyttämään koko kenttää, puskissa ei ollut mörköjä.
Toisinkuin tänään. Liekkö siellä pitkänsivun pusikoissa ollut oikeasti joku mörkö, nimittäin Otto ei olisi halunnut mennä lähellekään sitä sivua. Päästiin kuitenkin pitkää sivua kulkemaan, Otto tosin oli ihan super jännittynyt ja oli valmis ponkaisemaan karkuun pienestäkin äänestä. Lisäksi toisen lyhyen sivun pusikoissa lintuja vaani joku vieras kisu, sekin aiheutti ponille päänvaivaa.
Olikin oikein mukava ja rento fiilis aloittaa päivän hyppelöt. ;)

Tänään mentiin kolmen esteen innaria, okseri-pysty- sarjaa yhden askeleen välillä ja loppuun pikkupystyä sekä isompaa pystyä. Aluksi Otto teki esteille ihan mielenkiintoisia loikkia, mutta kun päästiin vauhtiin niin hypytkin alkoivat olla sujuvampia.

Oton jälkeen ratsastin Topilla. Topiakin hirvitti pitkä sivu, joskin Topi malttoi kuunnella minua sen verran että ihan niin dramaattisia reaktioita ei tullut kuin Oton kanssa. Topin kanssa hyppyjen määrä pidettiin suht vähäisenä, jokunen hyppy muutamalla eri korkeudella reiluun 60cm asti ja that's it. Taas mukaan mahtui pari huonompaa hyppyä, mutta hyvien hyppyjen määrä kasvaa koko ajan! 

Lopuksi siirryttiin vielä toiselle tallille, jossa ratsastin pienellä vuonohevosella. Vauhtia siitä löytyi, jos ei muuta. ;) 

Tässä vaiheessa päivää alkoi olkapäitä poltella jo niin kovasti, että ratsastuksen jälkeen suunnattiinkin suorinta tietä kotiin pesuille ja rasvaamaan punottavia kärsivarsia. :D

Huomenna ja keskiviikkona olisikin tiedossa ensimmäiset työpäivät parin viikon lomailun jälkeen, ja täytyy myöntää että aikainen aamuherätys ei kyllä oikein innosta. Noh, sitten torstaina on jo onneksi reissu Ypäjälle tiedossa sekä sunnuntaina ne meidän kisat. Osallistujiakin saatiin sen verran että ylipäänsä on järkeä kisoja järjestää. 

Mutta ei auta, pakko se on lähteä nukkumaan että edes jotenkin jaksaisi aamulla herätä!