Taiteilin teille tällaisen hienon ratapiirroksen!
Eli periaatteessa noilla esteillä mentiin erilaisia teitä. Ensin kyllä mentiin ravipuomeja, jotka meni hyvin.
Niin, ja siis alkuun mentiin ilman jalustimia. Tuskaa. Etenkin kun alusta tuntui että Otto ei oikein reagoi apuihin ja oli vähän laiskahkon tuntuinen. Tehtiin ilman jalustimia hyppyjä kavaleteille erilaisilla teillä. Ensimmäiset "hypyt" oli kyllä ihan naurettavia, minä olin ihan hukassa siellä satulassa, matkustelin vain ja nauroin ja huusin Nealle.
Lopuksi ilman jalustimia tultiin tuo vihreä este, joka oli siis valkoinen ristikko. Kun sain Oton liikkumaan kunnolla eteen niin ei niissä hypyissä ollut sitten mitään vaikeaa.
Sitten sainkin ottaa jalustimet jalkaan ja Nea korotteli esteitä.
Tultiin tuota 20m väliä, ensin väli jäi ehkä vähän lyhyeksi/pitkäksi, sillä Otto otti siihen joko 5 laukkaa ja hyppy kaukaa tai 6 laukkaa ja hyppy läheltä. Pienen fiksauksen jälkeen askelet sopivat loistavasti. :)
Tultiin mm. tuota väliä kummastakin suunnasta, yleensä Otto meni sen sujuvasti kuudella askeleella, kerran se taisi vähän innostua ja pinkoi semmoista laukkaa että pääsi hyviin paikkoihin viidellä laukalla. (Tuo tehtävähän on siitä hyvä, että kun joskus taas reenaillaan hyppyjä ja saadaan varmuutta hommaan, niin tuossahan pystyy tosi hyvin pelaamaan noiden askeleiden kanssa!)
Ja myös niin, että vaikka ensin oikeasta kierroksesta tuo vasemman puolimmainen oranssi, siitä toiselle punaiselle, vasemmalle kaartaen toinen oranssi ja siitä tuolle "ekalle" punaiselle.
Plus Nea teetätti meillä niin pitkiä ratoja noilla että en enää edes muista niitä. :D
Lopuksi halusin tulla vähän isompaa, sillä esteet säilyivät mukavan ja helpon korkuisina noiden tehtävien ajan, eli olisiko ollut noin 60cm? Minä sitten sanoin Nealle että korottaa tuota vasemman puolimmaista punaista pari reikää, tarkoituksena tulla linja oikeasta kierroksesta.
Pari kertaa pyysin korottamaan ja lopuksi Nea vielä ehdotti että no vielä pikkuisen voi nostaa. ;) No mikäjottei, hypyt suijuivat nimittäin tosi hyvin, Otto oli tosi reipas ja imi esteille tosi hyvin! Olikohan että sillä viimeisellä kerralla Otto tuli ensimmäiselle punaiselle vähän hassusti, mutta hyvin me kummatkin tsempattiin ja päästiin viimeinen pysty mallikkaasti yli.
Vasta hyppäämisen jälkeen Nea sitten paljasti esteen korkeuden, ja kappas vaan, niin me Oton kanssa ylitettiin meidän ensimmäinen yhteinen 90cm este! Jee, hyvä me!
Olin aika ylpeä Otosta, ja vähän ehkä itsestänikin, sillä missään vaiheessa ei hirvittänyt ja löysin itsestäni vähän sitä entistä rohkeutta esteillä. Eli jos joku ongelma ilmeni hyppyjen välissä, en jäätynyt ja heittäytynyt matkustajaksi, vaan yritin jopa tehdä asialle jotain. Ja että minä oikeasti tykkäsin ylittää niitä meille (minulle) isoja esteitä!
Huhhuh, ja minä kun ajattelin etten ikinä uskalla Oton kanssa ylittää tuon korkuisia esteitä! :D Mutta, tästä on hyvä jatkaa!
Tällä viikolla toivottavasti saan kaksi satulaa sovitukseen. Yhden koulusatulan ja yhden estesatulan ns. kakkospenkiksi. Siispä ristin sormet kyynärpäitä myöten ja pidän peukut pystyssä että nyt vihdoin löytyisi sopiva satula! Loppukuusta olisi nimittäin luvassa kouluratsastusta huippuopen valvonnassa, joten satula olisi hyvä löytää ennen sitä.
Ja tällä viikolla pitäisi tulla myös kaksi muuta pikku pakettia Otolle, mutta niistä lisää kunhan ne saapuvat. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti