Ypäjä - sinne ja takaisin ;)

Elikkäs lupailin teille turinoida vähän reissusta Ypäjälle. Matkaan lähdettiin siis 13 päivä tiistaina, aamulla ihanassa vesisateessa. (Tosin tähän väliin voinkin huomauttaa että eihän se aamuinen vesisade ollut kuulemma mitään, pikkusen oli paikat tulvinu täällä idässä sillä välin kun me nautittiin etelämmässä auringosta!)

Navigaattori ei halunnut mennä minun kulkemia reittejä pitkin, joten päästiin, tai "päästiin", ajelemaan joitain maisemareittejä pitkin. Noh, ei voi valittaa kun kuitenkin perille päästiin ja vielä ihan ihmisten aikaan.
Perillä ennen avainten paikantamista suunnattiin tottakai kaupoille! ;) Ihan ensimmäinen kohde olikin Ratsuriihi, sieltä mukaan tarttui Otolle keväisen pirteä vaaleanvihreä satulahuopa (nokun se oli tarjouksessa!) ja mätsäävät rusettikumilenksut ("Nokun eihän nää maksa kun vitosen! Sun on pakko ottaa nää!"). Niinpä niin, oltiin oltu paikan päällä noin viisitoista minuuttia ja minä olin jo aloittanut tuhlaamisen.
  Ratsuriihestä matka jatkui paikalliseen ruokakauppaan josta shoppailtiin evästä sen verran että seuraavaan aamuun selvittäisiin.

tunt-t. Cloris eli Roosa

Kyläkierrokselta ajeltiin takaisin Opiston alueelle, Kurssikeskus oli nyt määränpäänä. Sieltä löydettiinkin avaimet meidän hulppeaan majoituspaikkaan. Huh, ja joskus tuli sanottua siitä miten meidän Kanervan asuntolan makuuhuoneet oli pienet. Löytyipä jotain vertailukohtaa, hyvä kun mahduttiin yhtä aikaa laskemaan jalat sängyiltä lattialle. ;) No ei pidä valittaa, sängyt oli ihan jees ja huomattiin myös että Kurssikeskuksen seinien paksuus oli ihan yhtä hyvää laatua kuin opiskelija-asuntoloiden.
  Hetken huilimisen jälkeen lähdettiin tekemään kävelykierros ja moikkaamaan heppoja. Vertin bongasin jo heti tarhasta, Ipetuksen ja toverit sitten kakkostallista. Oli hauska nähdä tuttuja heppoja, ja kaikkein hauskinta olikin se kun näin kenet olin saanut tunnille, Koviksen nimittäin! ♥

sh-o. Ypäjä Arska, aika hieno eikö?

Kierroksen jälkeen palailtiin koomaamaan kämpille, menihän se aika hevostalli.nettiä selatessa ja ihmetellessä ihmisten uusavuttomuutta. Seiskan jälkeen siirryttiin ratsikoulun puolelle haahuilemaan. Voi, oli kyllä hurjan ihanaa päästä pitkästä aikaa rapsuttelemaan superponi Kovista!
  Tunnilla oli minun lisäkseni siskoni A-hevosellaan Roosalla, sekä yksi siskon rempparatsastajatoveri A-hevosellaan Ellalla. (Ellahan taisi joskus 2012 vuoden puolella blogissa esiintyäkin kun sitä hetken aikaa hoisin.)
  Aloitettiin tunti ihan vain suoraan ratsastuksella, kulmat kuitenkin huolellisesti ratsastaen. Tätä tehtiin käynnissä ja ravissa. Sitten mentiin pääty-ympyrällä ravia ja laukkaa, tehtiin myös siirtymisiä oikein huolellisesti niin ympyrällä kuin suorallakin. Ei siis tehty mitään ihmeellisempiä temppuja, vaan harjoiteltiin perusratsastusta. Pitäisi itsekin Oton kanssa muistaa tarkasti ratsastaa kaikki siirtymiset ja taipumiset.
Oli kyllä ihan huippu tunti! Kovis kulki tosi hyvin ja itsestäkin tuntui ihan siltä että osasin jopa ratsastaa! Laura on vaan niin hurjan hyvä opettaja! Niin, oltiin siis Lauran pienryhmätunnilla, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan. Tunti oli todellakin hintansa väärti, sekä 411 ajetun kilometrin arvoinen! ;)

Laitetaan Koviksestakin nyt kuva, vaikka vanha ja huonolaatuinen onkin.

Keskiviikko menikin minun osaltani sitten haahuillessa vähän siellä täällä ja odotellessa pääsykokelasta. Sen verran meidän suurinpiirtein aikataulu venähti, että käytiin katsomassa siskon ja Roosan 70cm rata keskiviikkokisoissa. Sekin oli hauskaa, päästä seuraamaan kisahyörinää. Kaikki oli hauskaa. :D Eli voittekin arvata, oli ihan huippu reissu!
  Taidan jättää Oton kuulumiset seuraavaan kertaan, eihän tätä muuten jaksa kukaan lukea!

Ypäjäcityssä oli jo ihan kesä!