Oton kuulumisia

Kuten arvata saattaa, säät ei ihan suosineet meitä menneellä viikolla. Mutta eipä se mitään. Poni sai kesäkenkineen pitää muutaman päivän mittaisen miniloman, saipahan ikenet parantua rauhassa. 17. päivä Otto saikin sitten talvipopot alle, ja nyt etusiin laitettiin välipohjat ja täytteeksi jotain tervajuttua, en nyt muista mitä se oli. Tämä sen takia kun Ottohan arkoo etujalkojaan melko helposti, maastossa kivisemmillä kohdilla se kompuroi ja pakkasten aikaan kun maa jäätyy epätasaiseksi on ponin ollut hankala liikkua. Lumet vain tuli tänne ennen pakkasia joten siinä mielessä pohjallisten tehoa ei ole päästy testaamaan, mutta hyvin on poni kulkenut vaikka pohjalliset keräävätkin melko mukavat tierat.

Topin "kevyt" talvikarva.

Lumien tultua on käyty talutuslenkillä maastossa, ilman satulaa höntsäilemässä maastossa, humppailtu pariin otteeseen ilman satulaa kentällä. Tänään kun oli jo pari astetta pakkasta = ei tullut niin järkyttäviä tieroja, päästiin menemään pikkuisen reippaammin eli ravaamaan ympäri kenttää ja hyvillä kohdilla otettiin muutamat laukat kumpaankin suuntaan. Mua vain nauratti miten tuo ennen niin liikuntavastainen poni innostui laukkaamisesta hirveästi! Laukan jälkeen se ravata puksutti hurjaa kyytiä kentän ympäri siihen kohtaan missä nostettiin laukkaa. :D Ihanaa kyllä miten Otto on alkanut tykästyä liikkumiseen ja tarjoaa itsekin vauhtia! Viimeisillä ratsastuksilla mulla ei ole ollut edes raippaa mukana ja silti poni on pistänyt jalkaa toisen eteen ihan sopivan reippaasti.
Kunhan saadaan tervejalkainen kuski paikalle niin voisi olla kiva Otolle päästä vähän rallittelemaan joko kentällä tai sitten raviradalla, säiden salliessa tottakai. Itse en uskalla mitään kovin vauhdikkaita juttuja tehdä, pelottaa että tuo nilkka poksahtaa lopullisesti jos poni tekee vaikka jonkun sivuloikan ja varaan painon kipeän nilkan varaan. Noh, toivotaan että mäkin vielä joku päivä pääsisin rallittamaan ponin kanssa turvallisesti. :)

Topin kanssa on myös höntsäilty, ilman satulaa mentiin tänään. En ole nyt niin säännöllisesti kerennyt sillä ratsastamaan kuin olisin halunnut ja se valitettavasti vähän näkyy hevosen ratsastettavuudessa. Mutta noh, ehkäpä taas päästään hyvään rytmiin kiinni ja Topikin pääsisi vieläkin säännöllisempään liikutukseen.

Niin! Tuli tuossa ostettua Otolle Back on trakc kinnersuoja oikeaan jalkaan. Oikea takajalkahan on ollut se Oton "huonoin" tai heikoin jalka ja tuossa noin kuukausi takaperin kinner pikkuisen (hyvin hyvin vähän siis, mutta tarpeeksi hysteeriselle omistajalle..) keräsi nestettä. Mikä lie siinä ollut, kylmäystä ja linimenttiä niin eipä sekään ongelma kerennyt kovin kauaa ponia vaivata. Mutta siitä sainkin idean hommata sen kinnersuojan, eihän siitä haittaakaan ole. Olen nyt totutellut Ottoa suojan käyttöön, se on ollut sillä jalassa tallissa, talutuskävelyllä ja kerran se oli jalassa myös kun ratsastin. Ensimmäisellä kerralla Otto yhden kerran nosti jalkaa liioitellusti kun lähti kävelemään mutta siihenpä se jäikin, eli poni hyväksyi suojan ihan super helposti. Tuommoiseksi melodramaattiseksi elukaksi se on kyllä uskomattoman kylmähermoinen! :D
Netti kirppikseltä löysin suojan myös vasempaan jalkaan ja sen pitäisi varmaan tämän viikon aikana saapua meille. Kyllä on ponin koivet kohta kunnossa!

Shoppailinpa ponille myös ihan oikean talvitakin tuossa syksymmällä. Ottoa kun on nyt loimitettu jonkun verran niin ihan niin kamalaa karvaa se ei ole kasvattanut kuin viime vuonna. Ja riippuen nyt tästä talvesta, olen miettinyt että Otolle voisi klipata jonkunlaisen vauhtiraidan tms.

Eipä meidän elämään tämän ihmeellisempää kuulu. Poni kasvattaa talvikarvaa ja tukkaansa, on harrastanut jonkun kerran karkailua kylmempien säiden saapuessa. Pitääpähän mielen virkeänä kun juoksee ponin perässä pitkin tallin pihaa. :D No ei, minulta se on karannut ehkä kolmesti ja tallin omistajilta pari kertaa. Otto juoksee sitten suoraa tietä tarhojen välistä kujaa pitkin nuuhkuttelemaan tallin uutta tammaa ja sieltä kujasta sen on saanut näppärästi napattua kiinni.
Nythän tuo on kyllä ollut taas ihan kiltisti, hetkellinen hairahdus toivottavasti vanhoihin tapoihin. ;)

Tämän viikon ratsastuksista en osaa sanoa ihmeitä, mennään miten säät ja kentän pohja sallii. Joten, palataan taas kun on jotain kirjoitettavaa!

PS. Mehän ollaan myös Instagramissa nimimerkillä jjennipa! Instagramiin päivittyy meidän touhuja kuvien muodossa paljon säännöllisemmin kuin blogiin, vaikka kyllä minä tämän bloginkin yritän pitää hengissä ja jokseenkin aktiivisena. 

Vähän meidän kuulumisia

Ei meille nyt niin kovin ihmeitä kuulu, nyt kun satula tosiaan löytyi niin on päästy vähän "vakavammin" reenailemaan. Sisko oli lomalla kotona tämän viikon ja ratsasti Otolla pari kertaa ja piti meille myös tunnin. Kokeiltiin Otolle myös kankikuolaimia, ensimmäistä kertaa ratsain. Huippu poni meni kangillakin ihan tosi hyvin!

Tällä viikolla Otto pääsi myös kunnon hammaslääkäriin kun tallille saapui hevoshammaslääkäri Oulusta. Ja hyvä olikin että ponin hampaat katsottiin! Niissä olikin nimittäin jonkun verran sanomista. Ensimmäiset alaposkihampaat olivat ylikasvaneet ja samalla kuluttaneet ensimmäisiä yläposkihampaita melkein ikenen tasolle, ikenet oli ärtyneet. Surettaa ponin puolesta, varmasti suu on ollut kipeä jo jonkun aikaa mutta hyvä että ongelma tuli ilmi edes nyt että saadaan se korjattua. Seuraavan kerran hampaat katsotaan puolen vuoden kuluttua.

Kuvituskuvana Otto viime keväänä. Tähän aikaan vuodesta on kyllä niin hankala saada minkäänlaisia uusia kuvia, etenkin kun hovikuvaajista toinen on Englannissa ja toinen Ypäjällä..

Nyt on mentykin sitten pari päivää hackamoreilla, hammaslääkäri suositteli muutamaa päivää niin että suuhun ei laiteta mitään. Hammaslääkäripäivän poni sai pitää vapaana, vasta eilen torstaina kiipesin ponin kyytiin testailemaan miten hommat nyt sujuisi.
Hanna piti samalla meille tuntia. Jo heti alkukäynneistä alkaen Otto käveli tosi letkeästi ja pehmeästi, volteilla asettui helposti, oli kevyt kädelle, taipui todella hyvin pohkeen ympäri. Laukassa se vähän meinasi villiintyä ja nostoissa viskoi päätään kuin mikäkin kisahevonen. ;) Otto oli siis aivan uskomattoman hyvä ratsastaa!!

Tänään vuorossa oli palauttelua eilisen rankemman ratsastuksen jäljiltä. Aluksi Otto olikin vähän jäykkä mutta vertyi mukavasti ravaillessa. Isolla ympyrällä ravailtiin ja laukattiin eli ei tehty mitään kummallista. Huomenna pidetään kevyt päivä, maastoreissu, ilman satulaa höntsäilyä tms. Katsellaan. Ja jos sää sallii niin meidän treenit jatkuu nyt ihan uudella innolla! Poni saa vielä tosiaan hetken parannella ikeniään, mutta kunhan palataan takaisin normaaliin arkeen niin otetaan kyllä kankitreenit mukaan vaikka kerran viikossa, sen verran hyvä poni oli niillä ratsastaa. Minun tuurilla kyllä kenttä jäätyy heti huomenna, mutta toivotaan parasta kuitenkin! :)

Me löydettiin satula!

Jep, uskomatonta mutta totta! Pari kuukautta ollaan menty ilman penkkiä, osittain johtuen tästä mun nilkasta. Tässä parin kuukauden aikana ollaan soviteltu varmaan kymmenisen satulaa, pari on ollut ihan ok mutta niissäkin on ollut jotain pientä vialla; vähän liian kapea, vähän liian leveä, vähän liian jotain. Postissa ovat jo alkaneet naureskella kun vähän väliä mulle saapuu valtavia laatikoita ja tasaiseen tahtiin sitten postittelen niitä valtavia laatikoita takaisinpäin omistajilleen.

Yhtenä päivänä sitten huomasin että sen tallin omistaja missä Otto asui ensin Heinävedelle tullessaan kauppasi yhtä koulusatulaansa. Ajattelin sitten että mikäpä siinä, kokeillaan kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Satula oli Germida, joustorunkoinen koulusatula, ihana kuppimainen istuin ja isot polvituet. Itse olinkin tuolla satulalla joskus tallin omistajan hevosilla ratsasellut. Ajateltiin molemmat että satula ei varmaan ihan sovi Otolle, mutta nähtäisiinpä ainakin että olisiko joustorunkoinen noin niinkun muuten minkälainen ponin selkään.

Uskotteko miten yllätyin kun pistin satulan ponin selkään ensimmäistä kertaa! Satula oli tasapainoisemmin ponin selässä kuin mikään meidän aikaisemmin sovittama satula, paneelit menivät edestä selkää myötäillen, toppauskulma oli sopivan laakea. Ainoa pieni miinus on tarpeettoman suuri säkätila mutta se ei onneksi käytössä haittaa. Kolme kertaa testasin satulaa ratsain ja joka kerta poni liikkui satulan kanssa todella kivasti! Ja ah autuutta miten ihana satula on istua! Joten eilen pistin satulan omistajalle viestiä että koulupenkki saa jäädä meille, jospa sillä pärjättäisi ainakin talven yli, olisihan se kyllä ihan parasta jos satula sopisi Otolle kunnolla myös tulevaisuudessakin, pikkuisen alkaa tympiä tuo ainainen satuloiden sovitus.

Pahoittelen kuvan huonoa laatua, nappasin sen eilen kännykällä iltahämärässä ratsastuksen jälkeen. Nyt haaveilen ihanasta kouluhuovasta johon olisi kirjailtu Oton nimi! ;)

Kuvahaaste: Mitä hevosen omistaminen on?

Lueskellessani blogeja, törmäsin Villitti-blogissa kuvahaasteeseen, Mitä hevosen omistaminen on. Kuvahaasteen säännöt:

* Valitse neljä kuvaa, jotka kuvaavat parhaiten sanoja luottamus, onnistuminen, epäonnistuminen ja todellisuus.

* Näiden jälkeen valitse vielä yksi vapaavalintainen kuva ja sitä parhaiten kuvaava sana.

* Haasta viisi blogia, joissa bloggaajalla on oma hevonen. Minä en tosin haasta ketään, jos joku haluaa haasteen tehdä niin eikun kuvia etsimään!

Luottamus

Oton tuntevat tietävät että se on vähän omalaatuinen elukka, sille päälle kun sattuu niin äkkilähtöjä saattaa tulla suuntaan x. Mutta ajan kanssa se käytös on vähentynyt hyvin paljon ja toivon että siihen on vaikuttanut meidän välille kasvanut luottamus. No, ainakin minä siihen uskallan jo luottaa, tai ainakin siihen että osaan Oton käytöstä lukea jo etukäteen. ;)

Onnistuminen

Poni saatiin traileriin, se käyttäytyi melko hyvin vanhalla tutulla tallilla, valmennus onnistui ja kotiinkin päästiin. Tätä kuvaa oli vaikea valita, mutta tämä oli ainakin yksi hyvin onnistunut päivä, minä Laura Porthanin valmennuksessa omalla ponilla!

Epäonnistuminen

Hiekan maistelua yleisön edessä. Aina ei vain suju, onneksi tämä pieni epäonnistuminen sattui kisojen verryttelyssä eikä itse radalla!

Todellisuus

Arki. Todellisuudessa tällä hetkellä hömppäillään ilman satulaa Sen Oikean Satulan uupuessa, yritetään harrastaa kouluratsastusta jotenkin vakavasti, rämmitään kurassa ja pelätään maastoretkillä kiviä ja oksien rapinaa.

Ystävä

Loppujen lopuksihan Otto on Pieni Keltainen Ystävä, jonka kanssa on opittu elämään yhdessä ja jonka kanssa hevoste ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa.

Blogin herättelyä

Huhhei kun kuukausi vierähti nopsaan! Päivät kuluivat kuin siivillä töissä, tallilla ja kotihommia tehden. Blogille ei jäänyt aikaa ja täytyy myöntää että tuona aikana motivaatiotakaan kirjoittamiseen ei juuri ollut. Nyt tahti on vähän rauhoittunut, aikaa kirjoittamiselle jää sekä motivaatiotakin on löytynyt taas.

Meidän arkeen ei kuuluu sen kummempia. Oton kanssa ollaan treenailtu lähinnä kouluratsastuksen parissa, välillä käyty talutuskävelyillä ja paristi on poni päässyt liinan päässä hölkkäämään. Kävi meillä myös vieras kuski näyttämässä ponille puomeja ja pitkästä aikaa Otto siis pääsi hyppäämään!
Topillakin oon ratsastellut, myös juoksuttanut ja eilen käytiin pitkästä aikaa talutuslenkillä mökkitiellä.
Niin ja ratsastinhan minä ensimmäistä kertaa kuuteen viikkoon satulalla! Päätin yksi ilta kokeilla mitä jalka jalustimista sanoo ja että pääsenkö ylipäätään satulaan vielä kapuamaan. Satulaan pääsin hyvin ja käyntiä pystyi mennä jalustimet jalassa. Kevyttä ravia taisin kokeilla yhden kierroksen, mutta jänne ei ole vielä kunnossa ja jalkapöydän päälle koskee kun kantapäätä yrittää painaa vähääkään alas. Noh, ongelmahan ratkesi sillä että jalkkarit pois, mentiin niin sitten ravia ja laukat.
Olipa muuten ihana istua taas pitkästä aikaa satulassa! Kyllä siinä on niin erilainen pito ja tuntuma kuin ilman. ;) Jospa se tuo nilkkakin tuossa ajan kanssa malttaisi parantua, olisi kiva päästä keventelmään normaalisti ja hyppäämäänkin tekisi kovasti mieli!

Tällä kertaa vain lyhyet kuulumiset, mutta yritän nyt taas jaksaa tsempata blogin kanssa! Jos blogilla on vielä lukijoita tallella, olisiko teillä jotain toiveita mitä haluaisitte lukea tulevissa postauksissa?

Hengissä ollaan

Englannista palauduttu ja pikkuhiljaa tapahtuu myös paluu arkeen. Nilkka kesti kohtuullisesti reissun hurjat kävelymatkat, tosin kipuili ja turvotteli etenkin ensimmäisenä iltana kotona. Onneksi reipas ponin hoitaja Nea jaksoi vielä lauantaina käydä Ottoilemassa niin sai tämä täti lepuuttaa jalkaa että pääsi reippailemaan iltavuoroon työmaalle. (Oli kyllä muuten ihan hauska palata töihin, melkein 3 viikkoa taukoa sieltä, ensin pari viikkoa saikkuilua jalan takia ja sitten tuo lomareissu.)

Kyllähän minä jo paristi itsekin kapusin ponin selkään, sekä kerran loikkasin Topinkin kyytiin. Ai että oli kivaa, ja oli hauska tauon jälkeen huomata miten hyvin nyt erotti selkeästi kaikki omat virheet sekä hevosen vinoudet sun muut. Näköjään tauko ratsastuksesta tekee hyvää silloin tällöin, pääsee vähän nollaamaan tilannetta.
Reissun jälkeen (palattiin siis perjantaina illalla) en ole vielä ratsastanut, eilen sunnuntaina kävi yksi tallin lähellä asuva tyttö ratsastelemassa Otolla minun valvovan silmän alla. Tänään Otto sai vapaapäivän, kävin kyllä rapsuttelemassa sitä tarhassa. Sain nimittäin enkuista tuliaisena kunnon flunssan, niinkuin molemmat matkaseuralaisetkin. Huhhuh, josko huomenna kykenisi ponin selkään taas kapuamaan, viimeistään keskiviikkona. Jos en huomenna kykene vielä selkään niin ponilla on luvassa sitten energian purkamista liinan päässä.

Tällä viikolla pitäisi tulla yksi satula sovitettavaksi, Albion merkiltään. Peukut pystyssä, sormet ristissä ja toivotaan parasta että löydettäisi siitä meille passeli penkki! Tosin tämän nilkan kanssa ei vielä pahemmin uskalla jalustimien kanssa touhuta... Noh, pitää sitoa nilkkaan kunnollinen tuki että pääsee edes vähän satulaa testaamaan. :) Ja ostoslistalla on nyt ratsastussaappaat, saisi meikäläisenkin yliliikkuvat nivelet vähän parempaa tukea niistä kuin löysistä chapseista.

Enempää kirjoittamisen aihetta ei nyt valitettavasti ole, eiköhän sekin asia korjaannu kunhan arki alkaa pyöriä taas entiseen malliin.

Jalkavaivaista porukkaa

Tai no, jalkavaivainen. Eikä onneksi Otto, vaan minä. Tiistaina hyppäsin Topilla, koko tunti meni hirmuisen hyvin, Topi liikkui kivasti ja imi esteille. Oltiin hypätty jo korkeimmillaan 90cm. Ajatuksena oli mennä yhden kerran 95cm pysty ja jos se menisi hyvin niin lopeteltaisiin hyppyhommat siihen, kun Topi tosiaan oli mennyt niin hurjan hyvin! Ja oltiin päästy minun mielessäni asettamaan tavoitteeseen, eli pystyttiin hyppäämään 90cm korkuisia esteitä helposti.

©Nea

Noh, toin ehkä Topin vähän huonosti esteelle, olisin voinut pitää ohjat paremmin tuntumalla ja ratsastaa napakammin. Topi sitten kielti ja ohitti esteen oikealta. Minä olin siinä vaiheessa jo paino jalustimilla, horjahdin vasemmalle ja tunsin kun nilkka vääntyi. Kun tilanne oli ohi niin huomasin että nyt sattu oikeasti. Tulin alas satulasta ja yritin kävellä pois kentältä mutta nilkassa tuntui "muljahtelevan" jokin kun yritin ottaa askelta.
Onneksi oli Nea paikalla! Minä jäin istumaan jalka ylhäällä kentälle kun Nea meni nopeasti laittamaan Topin talliin. Sitten vaan auto kentän viereen, minä kyytiin ja kohti Varkautta ja ensiapua.
Siellä sitten vierähti pari tuntia, lääkärille kiroilin kun väänteli nilkkaa ja paineli kipeitä kohtia. Tottakai siis pitää väännellä ja käännellä että selviää onko nivelsiteet poikki tms. mutta herranjestas miten se koski! Röntgenissäkään ei onneksi näkynyt murtumaa tai muuta, joten tukiside jalkaan ja kotiin.

©Nea

Nyt olen klenkannut parhaani mukaan menemään, eilen jopa kykenin jotenkin ajamaan autolla ja pääsin käymään tallilla. Nea onneksi on liikkuttanut Oton, joten siinä suhteessa ei mitään hätää. Tilasin Börjesiltä Bot- nilkkatuen, joka toivottavasti mahtuu kenkään, haluaisin nimittäin ensi viikon aikana kokeilla jo ratsastusta. Eihän tuossa nilkassa muuta enää oikeastaan ole kuin tuo jänne mikä nilkkaa taittaessa liikahtelee epämääräisesti. Hyvin on jalka kuitenkin parantunut ja toivottavasti paranee jatkossakin. :)

Vähän nyt ehkä harmittavaan saumaan sattui tämä vammautuminen. Otto on liikkunut super hyvin, ollut herkkä avuille ja liikkunut reippaasti ja letkeästi. Pikkuhiljaa ollaan otettu harjoituksiin mukaan lyhyemmällä ja korkeammalla niskalla liikkuminen eli ns. kokoaminen.
Ostinpa tuossa jopa kankisuitset Otolle, ja ensiviikolla toivottavasti saadaan bridong sekä kanki testiin! Hih, pieni kouluponi. ;)
Ensi viikolla pitäisi myös tulla sovitukseen yksi satula, nimittäin Passier ei loppujen lopuksi ollutkaan niin hyvä ja sen sitten sainkin myytyä. Nyt ollaan menty ilman satulaa ja satunnaisesti Wintecillä.

Noniin, mutta eiköhän tässä ollut taas kuulumisia tarpeeksi yhdelle kertaa. Palaan taas asiaan kunhan on jotain kirjoittamisen arvoista!